Mikke: 45. British Sea Power - Open Season (2005)

Kun joku on joskus kysynyt minulta, minkälaista musiikkia British Sea Power soittaa, olen vastannut, että hieman kuin Arcade Fire, mutta parempi. Olen sanonut näin lähinnä ärsyttääkseni ihmisiä, mutta ainakin British Sea Powerin toisen albumin Open Seasonin kohdalla tämä pitää myös paikkansa. Yhtäläisyytenä mainitsemaani Arcade Fireen, British Sea Power soittaa raikasta ja melko helposti lähestyttävää indie rockia, jonka soundeissa on paljon kaikua ja musiikissa paljon nostatuksia. Lisäksi British Sea Power on myös tullut kuuluisaksi omituisista konserttipaikoistaan ja mahtavan omituisista live-keikoistaan.

Laulaja Scott Wilkinson laulaa kuulaalla kaikuvalla äänellä lausuen tyylikkään brittiläisesti. Kitarat soivat melko orgaanisen kuuloisina luoden kuitenkin monipuolisen erilaisia äänimaisemia. Stadionillekin sopivia elementtejä on havaittavissa. Hiljaisemmissa kohdissa musiikissa kuuluu hiekkarantojen aaltoja ja korkeimmillaan soundi ylettyy taivaisiin saakka. Yleisilme on toiveikas ja valoisa. Ehkä tämän takia Open Season sopiikin erinomaisesti kesällä kuunneltavaksi. Pienenä kuriositeettina mainittakoon, että, kun levyä kelaa alusta taaksepäin, ilmaantuu piilotettu lisäkappale. Eli toisin kuin monissa 90-luvun albumeissa, tässä piilobiisi on sijoitettu lopun sijasta alkuun.

Levy alkaa Open Seasonin ykkössinglellä It Ended Up On Oily Stage, joka antaa hienon kuvan siitä mitä tuleman pitää. Kuulaan raikasta ja rytmikästä indie rockia, jonka kaiut ja massiivisuus riittävät pitkälle. Be Gone on ehkä suosikkikappaleeni tältä levyltä. Kappaleessa on jotain selittämätöntä keveyttä, joka juontuu huolettomasta melodiasta ja surf rock -tyylisistä kitaroista. How Will I Ever Find My Way Home saa tanssijalan nousemaan lattiasta kesäisten rytmien tahdissa. Like a Honeycomb soi rauhallisemmin kuin edeltäjänsä tarjoillen kiireetöntä tunnelmointia. Tempo kuitenkin nousee kertosäkeeseen tultaessa. Please Stand Up esittelee bändin taitoja massiivisen tulkinnan saralla. Nostatusten ja sähkökitaroiden aatelia. Go to Sleepissä kuullaan kumisevia rumpuja ja ilmavia voimasointuja. Sanat kertovat uniongelmista, joita pyritään hoitamaan päihteillä. Victorian Ice tuo mieleen The Smithsin ja Suomalaisen Cats On Firen rullaavalla kompillaan ja helisevillä kitaroillaan. The Land Beyondissa soi haikeampia melodioita ja sen hiljaisesta tunnelmasta voi aistia vaikutteita 60-luvun surf rockista. Levy päättyy lähes 8 minuuttiseen kappaleeseen True Adventures, jossa kuullaan levyn kokeilevinta soundimaailmaa.

Open Seasonin edeltäjällä The Decline of Seapowerilla kuullaan muutamia loistavia kappaleita, mutta osa niistä kompastuu liikaan kokeilevuuteen. Kolmantena ilmestynyt levy Do You Like Rock Music? puolestaan sortuu liian stadionimaiseen soundiin unohtaen osittain intiimin tunnelman. Open Season  tarjoilee British Sea Powerin parasta antia ehdottoman hienossa indie rock albumissa. Ja tosiaan, jos pidät Arcade Firesta, kannattaa ehdottomasti tutustua British Sea Poweriin (ja päinvastoin).

Albumi Spotifyssa

Blogin säännöt.
Miken top 100.