On sääli, että Airin kaltaisen hienon ranskalaisyhtyeen kappaleissa lauletaan enimmäkseen englanniksi. Toivoisin ei-englanninkielistenkin bändien voivan kivuta maailmanmaineeseen, mutta ilmeisesti se on valitettavan harvinaista. No, oli miten oli, paljon instrumentaalikappaleitakin esittävän Airin musiikissa lyriikat eivät ole avainasemassa, joten ehkä ei pidä liiaksi hirttäytyä kielikysymykseen. Moon Safarissa on ennen kaikkea kyse musiikista yleensä ja Air-kaksikon levylle luomasta chillistä tunnelmasta.
Näin nämä ranskalaismiehet livenä viime vuoden Flow-festivaaleilla ja kaikessa arroganssissaankin herrat olivat varsin valloittavia. Lisäksi Airin salaperäinen musiikki sopi pimenevään lauantai-iltaan paremmin kuin hyvin.
Air ei edusta sen tyylistä musiikkia, jota tapaisin enimmäkseen kuunnella. Yleensä luotan kitaraveroiseen ulinaan, mutta tämän yhtyeen elekrtoniset kappaleet ovat hitaasti mutta varmasti voittaneet minut puolelleen taidokkuudellaan – tosin vain Moon Safarin verran. Muut yhtyeen albumit ovat ainakin toistaiseksi jääneet minulla vähemmälle kuuntelulle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että niissä olisi jotain vikaa. Airin kaltainen musiikki vain vaatii minulta hieman normaalia enemmän sulattelua ennen kuin ymmärrän sen hienouden. Hitaasti hyvä tulee, vai miten se menikään?
Ks. myös Mikke: 34. Air - 10,000 Hz Legend (2001).
Albumi Spotifyssa.
Blogin säännöt.
Heinin top 100 -lista.
Tää oli kyllä vähän sellainen levy. Piti kuunnella monta kertaa. Mun henk.koht. listauksessa tää olis top 3.
VastaaPoistaJep, näin arvelinkin, että sulla tää menisi kärkeen. Jokin siinä ranskalaisuudessa sua tuntuu viehättävän ;)
VastaaPoista