Heini: 55. The Cardigans – First Band on the Moon (1996)

Ruotsalaisyhtye The Cardigans on tehnyt niin monta hienoa albumia, että oli melkein mahdotonta valita, minkä niistä esittelisin blogissamme. Päädyin kuitenkin monen epäröinnin ja mielenmuutoksen jälkeen yhtyeen kolmanteen albumiin First Band on the Moon. Albumi sisältää yhtyeen ensimmäisen megahitin Lovefool, mutta on muidenkin biisien osalta varsin ansioitunut. Yhtyeen vokalisti, herttainen Nina Persson kuulostaa tällä levyllä ehkä vielä normaaliakin ihastuttavammalta laulaessaan kevyitä popkappaleita hankalista rakkaussuhteista.

Olen jo pitkään ollut vakuuttunut siitä, että monet Cardigansin fanit pitävät yhtyeestä paljolti Perrsonin vuoksi. Kaunis vaalea nainen laulamassa sydäntäsärkevällä äänellään uhrautuvia rakkaudentäyteisiä sanoituksia kietoo varmasti pikkusormensa ympärille kenet tahansa. Jollet usko, kokeile kuunnella vaikkapa albumin kolmas kappale Heartbreaker. Sen jälkeen ainakin minun sisimpäni on aina sulaa vahaa. Step on Me on vielä hardcorempi versio samasta vaikutelmasta:

Do what you want to do what you want to
be what you want to be what you want to
go on and step on me
You're free to have everything
you can see, all that you want to be
do what you want with me

Tällaisten biisien avulla Perssonista luodaan herkkä ja haavoittuvainen naishahmo, joka herättää suojelunhalua jopa minussa, vaikken kovin stereotyyppiseksi äijäksi itseäni tunnekaan.

The Cardigans osaa tehdä poppia. Jokainen levyn biisi jää soimaan päähän, mutta ei silti ärsytä. Täytyy jälleen kerran myöntää, että Ruotsissa ovat kaikki asiat paremmin kuin Suomessa – myös popmusiikin tila.

Albumi Spotifyssa.

Blogin säännöt.
Heinin top 100 -lista.