Mikke: 51. Soul Captain Band - Jokaiselle tulta (2001)

Soul Captain Bandin esikoisalbumi Jokaiselle tulta on listallani ennen kaikkea nostalgiasyistä. Eipä tosin levyn taika ole mihinkään kadonnutkaan. Levy soi ahkerasti ilmestymistään seuraavana kesänä. Minä ja monet kaverini olimme saaneet ajokortit edellisenä vuonna ja kesällä ajelimme usein Espoon pienten metsäjärvien rantaan uimaan. Silloin Jokaiselle tulta oli kesän ehdoton hittilevy ja soi autostereoissa tauotta. SCB:n notkuva reggae onkin mitä parhainta kesämusiikkia. Taustat on soitettu todella taitavasti. Jukka Pojan laulut ja Nopsajalan räpit soivat hienosti yhteen sekä kesäisen iloisissa melodioissa, että synkemmissä mollivoittoisemmissa kappaleissa. Sanoitukset ovat tarkan tiedostavia.

Yritin levyn julkaisun jälkeen nähdä yhtyeen konsertin VR:n makasiineilla, mutta jono osoittautui liian pitkäksi. Konsertti myytiin loppuun. Tämä kertoo yhtyeen saamasta valtaisasta suosiosta. Huhujen mukaan yhtyeen keulakuvana esiintynyt Jukka Poika ei ollut tyytyväinen yhtyeessä sen saaman suuren suosion myötä ja niinpä hän jätti yhtyeen vuonna 2002. Tämän jälkeen yhtye ei ole onnistunut pääsemään lähellekkään Jokaiselle tulta -albumin tunnelmaa. Jokaiselle tulta onkin ainutlaatuinen julkaisu loistavana suomenkielellä laulettuna reggae -levynä. Levy esittää kritiikkinsä muun muassa sodankäynnille, globaalille kapitalismille, alkoholille ja yhteiskunnalliselle passiivisuudelle. Jokaiselle tulta on täynnä julistusta ja sanomaa.

Levy lähtee käyntiin psykedeelisillä soundeilla ja mystisillä melodioilla höystetyllä kappaleella Hypnoosiin, joka nimensä mukaisesti saa kuulijansa notkumaan musiikin tahtiin kuin transsissa. Nousee on yksi levyn nopeatempoisimmista kappaleista, joka soveltuu hyvin myös tanssittavaksi. Torvet tuovat kappaleeseen hienoa voimaa. Mitä suurempi puu notkuu synkkien melodioiden viemänä ja hehkuttaa kansalaisaktiivisuuden merkitystä valtarakenteiden horjuttamiseksi. Maa qzuu on yksi levyn tarttuvimpia kappaleita keinuvalla reggaeväännöllään. Aseistariisumistyyli on massiivinen pasifistinen manifesti. Nopsajalan räpäytys on erityisen huomion arvoinen. Vapauden kaiho huokuu taistolaistunnelmaa. Hitaan melankolisena rullaava kappale on alunperin Hiski Salomaan tuotos. Vastarintaan on mielestäni ehkä levyn hienoin kappale. Komeasti soivat torvet ja kaikuvat kitarat taustoittavat tyylikkäästi kritiikkiä yhteiskunnan tyranniaa kohtaan. Sadrak, Mesak ja Abednego on sävellyksenä levyn parhaita. Liikkuvat luut esittelee iloisempaa ska-tyylistä tunnelmaa. Älä juo tota juttuu kertoo paheksuvasti suomalaisesta alkoholikäyttäytymisestä. Jukka Poika on tunnettu alkoholin vastustaja ja kannabiksen kannattaja. Levy loppuu vaihtoehtoiseen versioon ensimmäisestä kappaleesta.

Suomalainen musiikki sortuu liian usein mielikuvituksettomuuteen ja levy-yhtiöiden rahanahneudessa pakottamaan kaupallisuuteen. Jokaiselle tulta on omalaatuinen levy, sillä näin hienoa synkkää reggaeta ei muuten olla varmaankaan suomen kielellä kuultu. Levy on jälleen yksi osoitus siitä, että kun uskaltaa tehdä omaa juttuaan välittämättä yleisistä normeista, musiikista voidaan saada ainutlaatuista. Levy sopii erityisesti kesään huolimatta synkästä soundimaailmastaan ja rankan julistavista sanoituksistaan.

Albumi Spotifyssa

Blogin säännöt.
Miken top 100.