Mikke: 46. Sigur Rós - Ágætis byrjun (1999)

Sigur Rós on yksi pisimpään ja eniten kuuntelemistani yhtyeistä. Tutustuin yhtyeen musiikkiin Ágætis byrjunin julkaisemisen jälkeen juuri ennen seuraavan levyn ( ) julkaisemista. Ágætis byrjun on edelleen yhtyeen hienoin levy. Olen tosin huomannut, että lähes kaikki yhtyeen fanit ilmoittavat suosikkilevykseen sen, jota ovat yhtyeeltä ensimmäisenä kuunnelleet. Yhtyeen laulaja Jonsín ilmiömäinen androgyyni falsetti ja sellon jousella soitettu kaikuva sähkökitara luovat yhtyeelle omalaatuisen soundin, josta ei massiivisuutta ja tunnetta puutu. Sanoitukset eivät ilmeisesti tarkoita juuri mitään, mutta tällä levyllä ne kuitenkin koostuvat muinaisislannin sanoista. Seuraavan levyn sanoitukset eivät myönnetysti oikeasti tarkoita mitään. Sanojen puuttuminen ei ainakaan minua kuitenkaan haittaa, sillä minulla kestää usein muutenkin kauan, ennen kuin alan keskittyä sanoituksiin musiikissa. Mahtava tunne ja melodiat riittävät mainiosti.

Sigur Rósin musiikki ei kuulosta minkään muun yhtyeen musiikilta. Vaikka tässä kirjoituksessa leimaankin Sigur Rósin musiikin post-rockiksi, sen soundi on melko kaukana esimerkiksi Explosions In the Skyn tai Mogwain post-rockista. Näin yhtyeen esiintymässä Helsingin kulttuuritalolla muutama vuosi sitten. Konsertti on ehkä ainoa, joka on saanut minut vuodattamaan kyyneleitä silkasta musiikin kauneudesta. Kauniina soivat jouset, Jonsín lauluääni ja mahtavina jyrisevät äänivallit nostivat kylmät väreet aivan uudelle tasolle. Yhtyeen musiikille sopivasti vielä konsertin jälkeenkään minulla ei ollut kunnollista käsitystä siitä, miltä Sigur Rósin jäsenet näyttävät, sillä he esiintyivät läpikuultavan lakanan takana, johon heijastui kaunista videokuvaa ja varjoja. Sigur Rósia pitää hehkuttaa lisäksi heidän mahtavista musiikkivideoistaan. On ilo katsella videoita, jotka ovat oikeasti taidetta.

Ágætis byrjunilta on lähes mahdotonta erotella yksittäisiä kappaleita. Albumi on ennen kaikkea kokonaisvaltainen kokemus. täytyy kuitenkin mainita, että Starálfur nostaa minussa ainakin esiin niin uskomattoman tunnekuohun, että varmaan mikään muu kappale ei onnistu vastaavaa tekemään. jouset itkevät niin kaunista säveltä, että nytkin tätä juttua kirjoittaessani kyynelet meinaavat nousta pintaan. Myös Svefn-g-englar on jäänyt mieleeni sukellusveneen ääntä muistuttavasta äänestä. Sydämeni oli pakahtua, kun kappale pärähti soimaan elokuvan Steve Zissoun vedenalainen maailma kohtauksessa, jossa sukellusvene on laskeutuneena meren pohjaan. Kappaleen Ný Batteri kumisevat rummut uhkuvat mahtipontisuutta. Myös kappaleen Viðrar vel til loftárása haikea tunnelma vetoaa minuun uskomattomalla voimalla.

Sigur Rósin musiikki varsinkin tällä levyllä on ennen kaikkea yömusiikkia. Visualisoin musiikin mielessäni pimeäksi ja hidastetuksi luonnoksi, jonka lipuu silmien ohitse etäisenä ja ajattomana. Levy toimiikin loistavasti unimusiikkina ja romanttisiin  yöllisiin hetkiin. Valoisuuskin pääsee kuitenkin paikoitellen pinnalle joissakin keveämmissä ja duurivoittoisemmissa kohdissa. Levyn tummassa kansikuvassa esiintyvä siivekäs humanoidisikiö onnistuu myös kuvaamaan loistavasti yhtyeen eriskummallista ja omalaatuista äänimaailmaa. Sigur Rós on täysin ainutlaatuinen yhtye, jonka musiikkia on mahdotonta kuvailla tyhjentävästi. Se pitää kokea.

Albumi Spotifyssa

Blogin säännöt.
Miken top 100.