Teenage Fanclubissa – kuten myös Grand Prix levyssä – on kyse kauniista taitavasta musisoinnista, neljän miehen lähes täydellisesti toisiinsa sointuvista äänistä sekä rennoista popkappaleista. Teenage Fanclub voisi ihan yhtä hyvin olla nimeltään Teenage Funclub, sillä heidän musiikkiaan on mahdotonta kuunnella tulematta iloiseksi. Grand Prix'llä tämä toteutuu aivan erityisen hyvin. Suloisen kauniit kappaleet herkkine lyriikoineen seuraavat toisiaan tehden levystä saumattomasti yhteensopivan kokonaisuuden. Taitavuus, kauneus ja herkkyys ruumiillistuu etenkin levyn loppupuolelta löytyvässä I'll Make It Clear -biisissä, joka kannattaa kuunnella, jos on yhtään taipuvainen herkistelyyn.
Näin Teenage Fanclubin livenä viime vuoden lopulla ensimmäistä kertaa elämässäni. Minulla ei ole yleensä tapana ottaa selville juuri mitään yhtyeistä joita kuuntelen – saatan osata laulaa jonkun bändin kaikkien levyjen kaikki biisit ulkoa enkä silti tiedä edes, keitä bändissä soittaa. Koska keskityn musiikkiin enkä bänditriviaan, muodostan yleensä omassa päässäni käsityksen siitä, miltä yhtyeen jäsenet näyttävät ja muutenkin siitä, millaisia ihmisiä he ovat. Teenage Fanclubin jäsenet olin jostain syystä kuvitellut ulkonäöltään Flaming Lipsin jäsenten kaltaisiksi hassuttelijoiksi, joten shokki oli melkoinen, kun lavalle asteli neljä naapurin perheenisän näköistä tavallista keski-ikäistä miestä. Tavallista siis ulkonäöltään – mitään tavallista näiden ukkeleiden musikaalisissa taidoissa ei onneksi ole. Biisit hipoivat täydellisyyttä jopa livenä soitettuna eikä keikan aikana voinut muuta kuin huokailla ihastuneena yhtyeen taidoille.
Ks. myös Mikke: 32. Teenage Fanclub - Howdy! (2000).
Albumi Spotifyssa.
Blogin säännöt.
Heinin top 100 -lista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti