Mikke: 49. Midlake - The Courage of Others (2010)

Viime vuoden keväällä tutustuin moniin loistaviin artisteihin, joista Midlake on noussut ehkä suosikikseni. Texasilainen jazz-muusikoista koostuva yhtye soittaa uskomattoman kaunista keskiaikaisilla vaikutteilla höystettyä synkkää folkia. Kitarat särisevät ja vinkuvat vertahyytävän kauniina, Tim Smithin puhdas ääni kaikuu täynnä tunnetta, huilut ja kilisevät perkussiot vievät soundin menneeseen mystiikkaan. Musiikki on mitä parhainta melankoliaa, joka nostaa ihokarvat pystyyn ja saa melkein itkemään pelkästä kuuntelusta. Suosittelen kaikille, jotka eivät ole allergisia niin sanotulle 'ulinalle'.

Levyn kansi on kunnianosoitus  Andrei Tarkovskyn elokuvalle Andrei Rublev. Huppupäiset miehet muistuttavat entisaikojen druideja ja sopivatkin hyvin tähän keskiaikaisia melodioita syleilevään musiikkiin. Midlaken aikaisemmat levyt sisältävät hieman nopeatempoisempia ja kevyempiä kappaleita, mutta minuun puree ainakin parhaiten tämä raskaan melankolian täyttämä melodrama. Yhtye saapuu tänä kesänä Flow-festivaaleille Suomeen. Midlake tulee olemaan ainakin minulle tärkein prioriteetti näiden festivaalien esiintyjäkaartissa. Toivottavasti samanlainen tunne välittyy yhtyeestä myös livenä, kuin levyltä.

Levy alkaa kappaleella Acts of Man, jonka hiljaisesta a-osasta ponnistetaan uskomattoman kauniiseen nostatukseen kertosäkeeseen saavuttaessa. Lohduttomuus tuo mieleen pimenevän talvisen metsän. Winter Dies jatkaa samaa talvihenkistä synkkyyttä. Itkevät sähkökitarat vievät melankolian huippuunsa. Small Mountainissa huilut ja särökitarat vuorottelevat taidokkaasti maalaten mustallaan mahtavan äänimaiseman. Core of Nature esittelee progressiivisia tahtilajeja ja tuplattuja lauluja. Fortune soi duurissa tuoden keveyttä pimeyden keskelle. Rulers, Ruling All Things palauttaa kuitenkin nopeasti synkkyyden. Kertosäe soi raskaana ja painostavana. Children of the Ground on paras esimerkki keskiaikaisuudesta Midlaken musiikissa. Sähkökitara riipii selkäpiitä uskomattomalla voimalla. Bring Downin melodia vuodattaa kyyneleitä kauneudellaan. Taustalla kuultava naisääni tuo kappaleeseen lisäväriä. Levyn nimikkokappale The Courage of Others ottaa vaikutteita 70-luvun progesta. In the Ground lopettaa levyn komeasti talviseen kylmyyteen.

Levyn yleinen äänimaailma sopii erityisesti pimeisiin talvi-iltoihin, mutta niille jotka ymmärtävät melankolian tuoman euforian, suosittelen levyä kuunneltavaksi milloin vain. Olen äärimmäisen kiitollinen yhtyeille, jotka tarjoilevat lohduttoman synkkää musiikkia, joka tuo jollakin kierolla tavalla helpotusta surun keskellä. Ehdottomasti yksi viime vuoden parhaista albumeista!

Albumi Spotifyssa

Blogin säännöt.
Miken top 100.