Mikke: 47. Rufus Wainwright - Want Two (2004)

Olen jo muutamassa kirjoituksessani maininnut rakastavani omalaatuisia ihmisääniä. Rufus Wainwrightin lauluääni on yksi kaikkien aikojen hienoimmista. Äänessä on juuri sopivasti vibraattoa ja skaalaa riittää. Näin jokunen vuosi sitten Wainwrightin konsertoimassa Helsingin kulttuurikeskuksessa. Pelkän pianon tai kitaran säestämänä laulu täytti hienosti koko salin. Kylmät väreet vain risteilivät pitkin selkää. Wainwright tuskin tarvitsee edes taustoja vakuuttaakseen kaikki. Silti taustatkin on Wainwrightin levyillä toteutettu ensiluokkaisesti. Want Two on toinen osa edellisenä vuonna julkaistulle Want One -albumille. Want Two on synkkyydessään ja monipuolisuudessaan mielestäni Wainwrightin uran hienoin tuotos, yhtään myöskään väheksymättä muuta tuotantoa.

Want Two ei varsinaisesti ole teemalevy, mutta monet levyn kappaleet toimivat eräänlaisena manifestina homojen oikeuksien puolesta. Levyn julkaisun aikoihin Wainwright ryhtyi kampanjoimaan homojen avioliitto-oikeuden puolesta, sillä hän itse halusi viedä vihille poikaystävänsä. Nyt monta vuotta myöhemmin Wainwrightin synnyinosavaltio New York sai vihdoin laillistettua samaa sukupuolta olevien avioliitot. Want Twon kappaleita yhdistää mahtipontinen teatraalisuus, mutta monipuolisuutta löytyy menevistä pop-kappaleista dramaattisiin balladeihin ja akustisempiin folkahtaviin esityksiin.

Levy lähtee käyntiin narisevalla sellolla kappaleessa Agnus Dei, jonka juuret ovat keskiaikaisessa kirkkomusiikissa. Wainwrightin lauluääni hipoo täydellisyyttä katkeransuloisessa voihkivassa melodiassa. The One You Love on levyn ehdoton pop-hitti. Reipas komppi on yhdistetty kauniisti soljuvaan melodiaan. Peach Trees esittelee hiljaista minimalismia rauhallisessa ohitse lipuvaa vettä muistuttavassa kappaleessa. Little Sister ammentaa jousisovituksensa klassisesta musiikista. Melankoliaa tihkuva vuodatus nuoruuden ihastuksesta opettajaan kuullaan kappaleessa The Art Teacher. This Love Affair on mielestäni ehkä Rufuksen koko uran hienoin kappale. Tämä traaginen suruballadi saa karvat nousemaan pystyyn ja silmät lähes itkun partaalle. Gay Messiah on folkahtava kappale, joka kertoo melko riettaillakin sanoituksilla pornosta. Waiting for a Dream luo öisen hämyisää tunnelmaa pianovoittoisessa viipyilevässä balladissa. Old Whore's Diet kehittyy alun vaikeroivasta laulusta outoon komppien ja kuorolaulujen iloitteluun, jossa vierailevana äänenä kuullaan muun muassa Antony & the Johnsonsin keulahahmo Antony Hegarty. Levy loppuu (ainakin minun versiossani) kauniiseen ranskankieliseen chansoniin Coeur De Parisienne-Reprise D'Arletty.

Tässä yhteydessä voisi mainita, että myös Rufuksen sisko Martha Wainwright on levyttänyt loistavia albumeita, joilla välillä kuullaan myös Rufusta vierailevana laulajana. Rufus Wainwright on yksi niistä laulajista, jotka voisivat laulaa mitä tahansa ja silti tekisivät suuren vaikutuksen kuulijaansa. Onneksi hänen kappaleensa ovat myös sävellyksinä ja toteutuksina mahtavaa kuunneltavaa. Jos saatte mahdollisuuden suosittelen ehdottomasti menemään Rufuksen konsertteihin. Vain livenä voi käsittää tuon lauluäänen voiman ja koskettavuuden. Levyltäkin se on toki mahtavaa kuunneltavaa, joten ei muuta kuin levy soimaan.

Albumi Spotifyssa

Blogin säännöt.
Miken top 100.