15.7.2011

Mikke: 42. The Smiths - The Queen Is Dead (1986)

Tämän blogin kirjoittamisemme ajan ihmiset ovat yrittäneet arvuutella tulevaa kymmenen kärkeäni. Monet ovat aavistelleet The Smithsin kolmannen albumin,Queen Is Dead, löytyvän tästä kymmenen kärjestä. Toisin kuitenkin kävi. Ja miksi? Mielestäni The Smiths on tehtaillut loistavia kappaleita, mutta monet parhaista kappaleista eivät löydy pitkäsoitoilta. Lisäksi pitkäsoittojen kappaleet eivät ole mielestäni niin tasaisen hyviä ja albumit eheitä kokonaisuuksia. Lisäksi kyseessähän on henkilökohtainen listani ja täytyy sanoa, että mikään The Smithsin pitkäsoitoista ei ole tullut niin tärkeäksi, että ne mahtuisivat kymmenen parhaan joukkoon. Listalleni olen kuitenkin valinnut tämän kyseisen levyn, sillä siitä löytyy mielestäni The Smithsin kappaleiden parhaimmistoa.

Steven Morrisseyn ja Johnny Marrin yhteistyönä syntyneet kappaleet ovat legendaarisia. Morrisseyn kuivalla huumorilla höystetyt sanoitukset, jotka lauletaan omituisella karismalla varustetulla äänellä ja Marrin akustisen- ja sähkökitaran kekseliäs yhdistely tekee The Smithsin soundista omaperäisen ja kiehtovan. Kun aikanaan ensimmäisiä kertoja kuulin The Smithsiä, en pitänyt Morrisseyn äänestä ollenkaan ja bändin soundit huokuivat 80-lukua, joka silloin tuntui melkein sietämättömältä. Monet 90-luvulla musiikinkuuntelunsa aloittaneet vierastivat laillani 80-luvun soundimaailmaa. Morrisseyn soolotuotannon kautta sitten lopulta pääsin sisään The Smithsin musiikkiin ja aloin pitää heidänkin soundistaan. The Smiths on vaatinut paljon kuuntelua kohdallani.

Levy alkaa nimikkokappaleella The Queen Is Dead, jonka hieman sekasortoinen soundi kuulostaa vielä enemmän The Smithsin kahden ensimmäisen levyn tuotoksilta. Frankly Mr Shankly pomppii pirteänä helisevien kitaroiden soidessa taustalla. Kappale on ilmeisesti kirjoitettu The Smithsin levy-yhtiön pomolle ivaavaan sävyyn. I Know It's Over edustaa yhtyeen ulina-linjaa, jossa Morrisseyn itsesääliset sanat soivat kaihoisan melodian tahtiin. Never Had No One Ever on mielestäni levyn ensimmäinen loistava kappale. Sydäntäsärkevän melodian täydentää Morrisseyn tunteikas tulkinta. Cemetery Gates on soundiltaan kesäisen iloinen kappale, jonka tahtiin voi mielessään nähdä hipsterilaumojen hytkyvän hiljalleen. Bigmouth Strikes Again on mielestäni yhtyeen kaikkien aikojen hienoin kappale. Juuri tätä synkkää ja melodista puolta The Smithsissä rakastan. The boy With a Thorn In His Siden soundit ovat täynnä kaihoisaa toivoa. Vicar In a Tutun soundeissa on jotain amerikkalaisempaa. Rullaava komppi tuo mieleen countryn. There Is a Light That Never Goes Out on legendaarinen klassikko ja ehkä The Smithsin tunnetuin kappale. Tällä kappaleella saa takuuvarmasti tanssilattian täyteen. Eikä suotta. Kyseessä on aivan mahtava kappale! Levy loppuu synkkää linjaa jatkavalla erikoisesti sanoitetulla kappaleella Some Girls Are Bigger Than Others. Alku feidaa sisään, sitten ulos ja takaisin sisään. Kappaleen synkkä soundimaailma tekee tästä kappaleesta yhden suosikeistani. Morrisseyn on huhuttu pitävän erityisesti lihavista naisista. Toisaalta välillä Morrisseyta epäillään myös homoksi ja hän itse on kertonut eläneensä selibaatissa vuosikausia omasta tahdostaan. Kuka tietää?

Kuten sanottua, The Smiths on tehnyt loistavia kappaleita, mutta mielestäni levyt eivät kokonaisuutena ole niin onnistuneita, kuin ne voisivat olla. Queen is Dead ja Strangeways Here We Come ovat kuitenkin loistavia albumeita, joilta löytyy lukuisa määrä kaikkien aikojen suosikkikappaleitani. Morrisseyn soolotuotanto on menettänyt jotain Marrin soundeissa, mutta toisaalta 80-lukulaisen soundin katoaminen on saanut minut vakuuttumaan helpommin. The Smiths onnistuu kappaleillaan sekä tanssittamaan yleisöä DJ-keikoilla, että toimimaan itsesäälissä tarvittavana melankoliana. The Smithsin vaikutus elää myös monissa nyky-yhtyeissä, eikä bändin itsensäkään hohto ole mihinkään kadonnut. There is a light that never goes out...

Ks. myös Heini: 5. The Smiths - Strangeways, Here We Come (1987).

Albumi Spotifyssa

Blogin säännöt.
Miken top 100.

1 kommentti: