Heini: 51. Bush – The Science of Things (1999)

En liene koskaan kuunnellut Bushilta mitään muuta albumia kuin The Science of Thingsiä. Tämä ei johdu siitä, ettei kiinnostusta olisi ollut. En vain ole tullut tehneeksi niin. Tätä levyä kuuntelin joskus 2000-luvun alussa kuitenkin niin intensiivisesti, että lopulta minun piti vieroittaa itseni siitä kokonaan – en enää pystynyt nukkumaan, kun albumin kappaleet soivat päässäni taukoamatta. Koska kyseessä ei varsinaisesti ole mikään iloinen levy, alkoivat Bushin täyteiset yöt tuntua hieman liian ahdistavilta ja päätin pitää hieman taukoa sen kuuntelemisesta. Tauko venyi lopulta lähes vuosikymmenen mittaiseksi.

Tauosta ja albumin yli kymmenvuotiaasta iästä huolimatta The Science of Things toimii 2010-luvullakin varsin hyvin ainakin minulle. Vaikken ole kuunnellut levyä kymmeneen vuoteen, muistan sanat ja jokaisen melodiakoukun yhä ulkoa. Bush on mestari kuvaamaan epämääräistä ahdistusta, joka aina välillä nostaa päätään meidän kaikkien sisällä – mikä lieneekin grungelle tyypillistä.

Albumin parhaat kappaleet ovat mielestäni Jesus Online, jonka maaninen tunnelma on lähes käsinkosketeltava; surumielinen 40 Miles from the Sun, joka on vastoin albumin useimpia muita kappaleita hidas ja rauhallinen ja toisaalta muiden kappaleiden mukaisesti täynnä epätoivoa; sekä jopa rauhoittavalta kuulostava Letting the Cables Sleep.

Kaikkien näiden vuosien jälkeenkin, joina en ole uskaltanut koskea tähän unettomuutta aiheuttaneeseen albmiin, olen yhä todella fiiliksissä Bushin musiikista. En suosittele kuuntelemaan levyä tauotta 24/7, mutta sopivina annoksina nautittuna kokemus on valloittava.

Albumi Spotifyssa.

Blogin säännöt.
Heinin top 100 -lista.