Mikke: 37. Ryan Adams - Gold (2001)

Ryan Adams on varmasti kärsinyt jonkin verran siitä, että hänet helposti sekoitetaan keskinkertaiseen kanadalaiseen rock-artistiin Bryan Adamsiin samankaltaisen nimen vuoksi. Ryan Adams on kuitenkin kaikkea muuta. Adamsilla on yksi musiikkimaailman parhaista lauluäänistä ja lähes yksin hänen ansiostaan monet vaihtoehtomusiikin ystävät ovat todella löytäneet country -musiikin. Adamsin musiikki yhdistelee paikoitellen vahvojakin countrysoundeja moderniin rock- ja pop-musiikkiin. Adamsin lauluääni soi parhaimmillaan korkealta ja herkkänä tunteikkaissa balladeissa, joita artistin toiselta pitkäsoitolta Gold löytyy kiitettävä määrä. Gold oli alunperin suunniteltu tuplalevyksi, mutta levy-yhtiö pakotti albumin julkaistavaksi yhtenä levynä, jonka seurauksena osa kappaleista liitettiin bonuslevyksi ensimmäiseen painokseen.

Näin Adamsin konsertoimassa Tukholmassa joitakin vuosia sitten. Mies on kuuluisa tulistuvasta luonteestaan, joka tulikin keikan aikana hyvin esille. Konserttiyleisön joukossa seisonut nuori mies vaati jokaisen kappaleen välissä Adamsia soittamaan Oasis-coverointinsa kappaleesta Wonderwall. Muutaman kerran kuunneltuaan miehen huutoja yleisöstä, Adams ilmoitti tulleensa keikalle soittamaan omia kappaleitaan, eikä mitään muiden biisejä. Tämän jälkeen soitetun kappaleen jälkeen joku huusi yleisöstä Adamsille kehoituksen soittaa kappale Summer of '69, joka on Bryan Adamsin kappale. Mies naurahti, toivotti hyvää yötä ja poistui lavalta vain puolen tunnin soiton jälkeen. Puolen tunnin odottelun jälkeen Adams palasi kuitenkin lavalle ja soitti pitkän loppukeikan melko tuntemattomia kappaleita ylipitkinä sooloilla varustettuina versioina. Tukholman Söder-hipsterien tietämättömyys ja urpous purkautui siis Adamsin kiukutteluun yleisölle. Itse kuitenkin pidin myös näistä pidemmistä omalaatuisemmista versioista, joita Adams loppupuolella soitti.

Levy alkaa pirteän hittimäisellä kappaleella New York, New York, josta tuli Yhdysvalloissa hitti syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen. Firecracker on ehkä levyn countrymaisin kappale. Aluksi vahva amerikkalaisuus ja countrylle ominaiset soundit ärsyttivät minua, mutta myöhemmin kappaleesta on tullut yksi suosikeistani mukaansatempaavan hienon melodiansa ansiosta. Answering Bell rauhoittaa tunnelmaa leppoisan kesäiseen kaipaavaan kappaleeseen. La Cienega Just Smiled on yksi levyn kauneimmista kappaleista, jossa piano ja kitara tekevät hienoa yhteistyötä Adamsin äänen päästessä kunnolla oikeuksiinsa. Somehow, Someday on rakkauslaulu, jonka melodia sopii loistavasti kiireettömiin hetkiin. When the Stars Go Blue jatkaa kauniiden rakkauslaulujen linjaa. Kertosäkeen korkeat falsetit nostavat niskakarvat pystyyn kauneudellaan. Sylvia Plath soi mielettömän kauniina pianoballadina. Adamsin voi kuvitella yksin flyygelin ääreen soittamaan tätä kappaletta hämärässä, tupakansavun noustessa kohti kattoa. Gonna Make You Love Me on levyn riehakkainta antia rock kitaroineen ja nopeine tempoineen. Wild Flowers esittelee Adamsin lauluäänen parhaita puolia särkyvän ohuena herkkänä tulkintana. Levyn hienoin kappale on säästetty viimeiseksi. Goodnight, Hollywood Blvd. soi mielettömän kauniisti. Rauhallinen piano, Adamsin veretseisauttavan kaunis ääni ja hillityt jouset tekevät tästä yhden kaikkien aikojen kauneimmista kappaleista.

Ryan Adams on ollut urallaan todella tuottelias. Vain hieman yli kymmenen vuoden aikana hän on saattanut maailmaan 6 sooloalbumia ja 5 albumia The Cardinals yhtyeen kanssa. Kaikille levyille riittää hienoja kappaleita, mutta Goldin lisäksi nostaisin erityisesti jalustalle levyt Heartbreaker, Love Is Hell ja 29. Vaikka Adamsin countrymaisuus ei heti kolahtaisikaan, niin suosittelen olemaan kärsivällinen kuuntelija. Lopulta Ryan Adamsin musiikki on niin loistavaa, että sitä on harmi jättää huomioimatta. Ryan Adams on yksi 2000-luvun parhaista laulaja-lauluntekijöistä!

Albumi Spotifyssa

Blogin säännöt.
Miken top 100.