Heini: 19. Belle & Sebastian - If You're Feeling Sinister (1996)

"Maailman parasta nuotin vierestä laulettua musiikkia!", kuvaili eräs ystäväni kerran Belle & Sebastianin tuotantoa. Mielestäni tämä kuvaus pitää melko hyvin paikkansa. Vaikka epävireisyys ei yleensä kuulosta kovin mukavalta, Belle & Sebastianin musiikkiin pieni laulun epävarmuus kuuluu olennaisena osana. Omalaatuisen epävireisen soudin lisäksi yhtye on kunnostautunut hassujen, mutta pintaa syvemmältä raaputettaessa myös paljon ajatusta sisältävien, lyriikoiden kirjoittamiseen. If You're Feeling Sinister on yhtyeen toinen albumi, jonka jokaisen kappaleen voisi mainita yhtyeen parhaaksi. Todellisia klassikoita!

Mikke: 22. Franz Ferdinand - Franz Ferdinand (2004)

Harva yhtye on saanut osakseen yhtä räjähtävän alun, kuin Franz Ferdinand. Ensimmäisen albumin ensimmäinen single Take Me Out ampaisi heti brittilistan kolmoseksi ja pitkäsoitto saavutti saman sijan albumilistalla ilmestyessään hetkeä myöhemmin. Eikä ihme. Franz Ferdinand yhdistelee synkkää post-punk soundia tanssittavaan indie rockiin. Laulaja Alex Kapranosin vahvaa skottiaksentilla varustettua laulua voi kuvailla vain sanalla cool. Kitarariffit soivat hallitusti pitäen soundinsa kuitenkin autotallirockmaisina, luoden uskottavuutta. Omistan DVD:n, joka kertoo yhtyeen alkuajoista ja etenkin ensimmäisestä isosta kiertueesta. Jotain yhtyeen yllättävänkin räjähtävästä noususta kertoo kohta, jossa Lou Reed ja David Bowie vierailevat yhtyeen takahuoneessa. Yhtyeen jäsenet eivät ole vielä tottuneet suosioonsa ja menevät tällaisesta kunnianosoituksesta aivan sekaisin. Yhtyeen alkuaikojen sympaattisuuspisteitä nostaa muutenkin heidän innostuneen nöyrä asenteensa ensimmäisellä kiertueella valtavista yleisöistä huolimatta.

Mikke: 31. Belle & Sebastian - Fold Your Hands Child, You Walk Like a Peasant (2000)

Belle & Sebastian on yksi kaikkien aikojen suosikkiyhtyeistäni. En oikein tiedä, miksi en ole sijoittanut tätä levyä aivan kärkijoukkoon. Ehkä kiinnitän yhtyeeltä enemmän huomiota erillisiin kappaleisiin, kuin albumeihin kokonaisuuksina. Olen valinnut listalleni juuri tämän levyn jälleen kerran siitä perinteisestä syystä, että se sattui olemaan ensimmäinen kuuntelemani levy yhtyeeltä ja se päätyi myös ensimmäisenä omaan levyhyllyyni. Belle & Sebastianin kaikki levyt ovat pullollaan loistavia kappaleita, joten minkään järkisyyn perusteella minun olisi ollut mahdotonta valita listalleni parasta albumia. Belle & Sebastianin äärimmäisen söpö nössö-pop saa aina hyvälle tuulelle. Sanoitukset ovat huumorilla kyllästetyn ironisia ja välillä jopa tavallaan epäsopivia näin hellyyttävän musiikin lyriikoiksi. Yhtyeen soundi vetoaa voimakkaasti yksinkertaisen kauniilla melodioillaan ja kesäisyydellään. Yleensä hehkuttamastani melankoliasta ei ole juurikaan jälkiä

Mikke: 32. Teenage Fanclub - Howdy! (2000)

Teenage Fanclub on ehdotonta kesämusiikkia! Norman Blaken, Gerard Loven ja Raymond McGinleyn lauluäänet soivat puhtaan harmonisina saumattomasti yhteen. Yksinkertaisen kauniit pop-melodiat koukuttavat ja jäävät päähän soimaan, joskin ne tarvitsevat muutamia kuunteluita alle paljastaakseen koko luonteensa. Soitinvalinnat ovat melko perinteisiä, mutta niitä käsitellään taitavan hallitusti. Teenage Fanclub on tehnyt albumeita jo yli 20 vuotta, mutta kova taso on säilynyt kautta linjan. Ensimmäisillä levyillä soundit olivat karumpia ja raaempia, mutta viimeistään vuonna 1995 ilmestyneellä levyllä Grand Prix, pop-soundi oli kehitetty huippuunsa. Olen valinnut listalleni vuonna 2000 ilmestyneen albumin Howdy!, koska minulla on siihen kiintein tunneside sen ollessa ensimmäinen yhtyeeltä kuuntelemani albumi. Olisin kuitenkin hyvin voinut valita myös Grand Prix'n tai Songs from Northern Britainin. Myös viimeisimmät levyt Man-Made ja Shadows ovat loistavia.

Heini: 46. Teenage Fanclub – Grand Prix (1995)

Teenage Fanclub on jo neljällä eri vuosikymmenellä toiminut yhtye, jonka musiikillinen linja on yli vuosien pysynyt vakaana ja vakuuttavana. Vaikka yhtye ei dramaattisesti ole uudistunut levystä toiseen, ei sen musiikki silti ala kyllästyttää. Blogissamme minun osaltani Teenage Fanclubia edustaa Grand Prix -levy, sillä mielestäni siinä kiteytyy parhaiten tämän yhtyeen olemus.

Mikke: 72. Glasvegas - Glasvegas (2008)

Glasvegas on viime vuosien indiebändeistä yksi persoonallisimmista ja tunnistettavimmista. James Allanin vahva skottiaksentti kaikuu kauniina, massiiviset kitaravallit ja vähintäänkin yhtä mahtipontinen rumpusoundi kokoavat kasaan uskomattoman kokoisen soundin. Varmaan mikään yhtye ei ole aiemmin myöskään kuulostanut näin Skotlantilaiselta. Melodiat ovat vertahyytävän kauniita ja ne on soitettu ukonilmaan verrattavalla äänimassalla.