1.9.2011

Mikke: 2. Eels - Electro-Shock Blues (1998)

Parhaat levyt syntyvät usein vaikeista kokemuksista ja muutoksista elämässä. Eelsin toinen pitkäsoitto Electro-Shock Blues ammentaa karun kauniit äänimaisemansa yhtyeen keulahahmon Mark Oliver Everettin (tuttavallisemmin E) elämästä ja etenkin hänen perheestään. E:n isä kuoli, tämän ollessa vasta 19-vuotias. E oli se ihminen, joka löysi isänsä kuolleena sängyltä. Sydänkohtaukseen kuollut isä oli ollut E:lle etäinen, mutta myöhemmin E ymmärsi olevansa itse hyvin samanlainen etäinen ja syrjäänvetäytyvä persoona, kuin hänen isänsä oli ollut. Hieman ennen tämän levyn nauhoittamista E:n sisko, johon artisti oli kovin kiintynyt, teki itsemurhan. E:n siskolla oli jo pidempään mennyt huonosti huumeiden ja vaarallisten poikaystävien kanssa, mutta kuolema tuli silti E:lle suurena iskuna vasten kasvoja. Samaan aikaan E:n äiti kävi säteilyhoidoissa syöpään, jota kuitenkaan ei lääkäreiden mukaan voitu kokonaan parantaa. Electro-Shock Bluesin kiertue päättyikin kesken E:n äidin kuoleman vuoksi. Levy kertoo ennen kaikkea siitä, kuinka E jää yksin maailmaan sukunsa viimeisenä. Näin vaikeista asioista olisi varmasti vaikea kenen tahansa puhua, saati sitten kirjoittaa loistavaa levyä. E onnistuu kuitenkin tässä tehtävässä täydellisesti ja synkkä sanoma on onnistuttu tämän lisäksi paketoimaan huumorilla sävytettyihin lyriikoihin.


Eelsin musiikista on tietyllä tavalla väärin puhua yhtyeen soittamana musiikkina, sillä E tekee oikeastaan kaiken itse levyillä. Kappaleissa on mahtavan intiimi tunnelma, josta kuulee E:n tavan nauhoittaa kappaleitaan yksin kotinsa kellarissa. Tylsästä ja yksinkertaisesta musisoinnista ei ole tietoakaan. Kappaleiden tunnelmat vaihtelevat mielettömän kauniista melodioista pelottavan kuuloisiin raakoihin rock-rämistyksiin ja melankolisista vuodatuksista iloisiin rallatteluihin. Sopiva määrä efektejä ja erikoisia soittimia pääsee esille musiikissa, joka sellaisenaan voitaisiin soittaa myös vain yhdellä kitaralla tai pianolla. E:n uskomattoman hieno ja uskottava raspi toimii loistavasti, samoin kuin välillä ilmoille kajahtava kauniin puhdas falsetti. Eelsillä on uskomaton kyky tuoda ilmoille kappaleita, joiden aiheet ovat kuoleman vakavia, mutta silti ne saavat suun hymyilemään. Silti silloin tällöin musiikin osuessa oikeaan hetkeen, se saa myös itkemään vuolaasti. Eels saa kuitenkin tilanteessa kuin tilanteessa tunteet pintaan. Näin Eelsin vuonna 2001 konsertissa VR:n nyt jo edesmenneillä makasiineilla. Ihastuin yhtyeen mahtavaan musiikkiin oitis, vaikken ollut sitä juurikaan vielä silloin kuunnellut. Myöhemmin Eels on noussut kaikkien aikojen hienoimpien artistien joukkoon listallani, joten haluaisin nähdä yhtyeen vielä uudestaan livenä nyt kun tunnen kaikki kappaleet ulkoa.

Elizabeth on the Bathroom Floor aloittaa levyn järkyttävällä kappaleella hänen siskonsa Lizin viimeisistä hetkistä. Ujeltavat urut ja hiljainen kitara kutovat yhteen pelottavan kauhean, mutta kauniin melodian. Going to Your Funeral Part I soi raskaiden basso ja sähkökitarariffien saattelemana. Sanoitusten musta tarina saa ristiriitaisen tunnelman iloisen heleässä kertosäkeessä, jossa kellopelit ja lintujen laulu soivat kesäisinä. Cancer for the Cure alkaa erikoisilla meluvalleilla, josta päädytään maaniseen ja pelottelevaan kappaleeseen, joka kuvaa hienosti perheenjäsenen hidasta ja tuskaista hiipumista syövän kynsissä. My Descent Into Madness tuo kesäistä keveyttä soundeillaan pimeyden keskelle. 3 Speed on yksi kaikkien aikojen kauneimmista kappaleista yksinkertaisine melodioineen. Laulu kertoo osittain E:n lapsuuden kokemuksesta, jolloin lentokone putosi hänen lapsuuden pihapiiriinsä. Hienouden viimeistelee sanoituksista löytyvä lause "life is funny, but not ha ha funny". Hospital Food kertoo kumisevien rumpujen ja basson säestyksellä ikävistä vierailuista syöpäsairaalaan. Levyn nimikkokappaleen maanisen hiljainen vakuuttelu siitä, että kaikki on hyvin tuo hyvin esille vaikeiden asioiden käsittelemisen kaameat puolet. Efil's God liikkuu svengaavan bluesmaisena kappaleena, jonka tulkitsen kertovan siitä, kuinka E kaipaa apua ahdinkoonsa, mutta kuinka kukaan ei kuitenkaan voi ymmärtää mitä hän joutuu käymään läpi noina vaikeina hetkinä. Last Stop: This Town on yksi levyn hienoimmista hetkistä. Erikoisen iloisen kuuloinen kappale on omistettu E:n siskolle. Sanat kertovat siitä, kuinka E näki näyssä hänen siskonsa saapuvan hyvästelemään hänet kuolemansa jälkeen. Baby Genius kertoo oudolla tavalla E:n isästä, jota E piti nerona, jonka nerous ei kuitenkaan ulottunut ihmissuhteisiin. Climbing to the Moon on mielettömän kaunis akustisvoittoinen kappale, jonka melodia ja sanoitus saavat kyyneleet pintaan. Ant Farm jatkaa akustista linjaa, jossa käsitellään sitä, kuinka mitättömän tuntuiset asiat voivat tuntua valtavan merkityksellisiltä, jos niihin liittyy sopivasti muistoja. Dead of Winter käsittelee kuolemaa kauniisti ja sydäntäsärkevästi "Well I was thinking how it must feel to see that little light and watch it as it disappears and fades into the night". The Medication Is Wearing Off tuo onnellisia muistoja E:n äidistä esille samaan aikaan, kun E:n äiti lopettaa syöpähoidot tarpeettomina. Äidin olo parani hoitojen lopettamiseen hetkellisesti, joten hän pystyi elämään elämänsä viimeiset hetket hieman onnellisemmin. P.S. You Rock My World lopettaa levyn eräänlaiseen rakkauslauluun, jossa E ymmärtää, että elämän pitää jatkua vastoinkäymisistä huolimatta ja miksei siitä voisi siten myös nauttia.

Eelsin tuotanto on kaiken kaikkiaan mahtavaa. Erityisesti mainitsemisen arvoisia ovat Beautiful Freak, Daisies of the Galaxy, Blinking Lights And Other Revelations ja End Times. Mikä tahansa näistäkin olisi voinut päätyä kärkikaksikkooni. Electro-Shock Bluesin viesti on kuitenkin niin vahva ja kappaleet niin aitoja, että se nousee kaikkien muiden Eelsin levyjen ohi. Tätä tekstiä kirjoittaessani olen aivan uskomattomien tunteiden vallassa. Tästä musiikista on tullut minulle todella merkityksellistä kappaleiden muistuttaessa minua oman elämäni tapahtumista samalla, kun ne kertovat esittäjänsä karuja tarinoita. E:n elämä on tullut minulle läheiseksi hänen loistavan omaelämäkertansa kautta. Kaikille joita vähänkin Eelsin musiikki kiinnostaa ja myös kenelle tahansa, voin suositella E:n kirjaa Things That Grandchildren Should Know. Kirja käsittelee musiikkiuran aloittamisen koukeroita ja E:n raskaita ihmissuhteita, joista suurimman osan saa tietysti hänen perheensä. Minun oli todella vaikeaa päättää tämän levyn ja listani ensimmäisen levyn välillä, kumpi ansaitsee ykkössijan. Eelsin Electro-Shock Bluesia voidaan oikeutetusti pitää toisena elämäni tärkeimmistä levyistä.

"Look at all the people with the flowers in their hands,
they put the flower on the box that's holding all the sand that was...that was once
...that was once you"

Ks. myös Heini: 50. Eels - Daisies of the Galaxy (2000)

Albumi Spotifyssa

Blogin säännöt.
Miken top 100.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti