1.9.2011

Heini: 2. Radiohead - OK Computer (1997)

Radioheadin OK Computer mullisti aikoinaan musiikinkuunteluni. Minä, joka olin pitänyt esimerkiksi The Doorsia epäilyttävänä bändinä siksi, että urut olivat yhtyeessä niin keskeisessä roolissa (sehän oli pieni viite elektronisen musiikin suuntaan, jota vihasin suuresti) huomasin rakastavani entisen kitararockbändin, Radioheadin, elektronisvaikutteisempaa OK Computeria enemmän kuin aiempaa kahta levyä. Itse asiassa tällä levyllä sekoittuu juuri täydellisesti vanha ja uusi Radiohead. Kitararock oli vaihtumassa vähitellen nykyisten Radiohead-levyjen surinaksi ja kolinaksi, mikä auttoi synnyttämään taitoskohtaan täydellisen albumin, OK Computerin. Mitkään muut Radioheadin levyt eivät yllä samoihin sfääreihin kuin tämä, vaikka ne uusinta The King of Limbs:iä lukuunottamatta hienoja ovatkin.

Vaikka erään melankolista musiikkia dissaavan ystäväni mielestä kaikkien ulinabändien kuningas on The Smiths, olen itse ulinan suurena ystävänä sitä mieltä, ettei mikään muu yhtye pysty luomaan niin täydellistä ranteet auki -fiilistä kuin Radiohead, tai oikeammin Radioheadin OK Computer -levy. Olen kuunnellut ahdistavampiakin levyjä kuin tämä, mutta niiden ongelmana on se, että ne ahdistavat niin paljon, ettei niitä voi kuunnella masentumatta oikeasti. OK Computer onnistuu tasapainottelemaan juuri sen kapean vyöhykkeen paremmalla puolella, mikä erottaa täydellisen melankolian täydellisestä epätoivosta. Tämä levy tulee nauttia sopivina annoksina sellaisina hetkinä, kun haluaa hetken kuvitella elämän olevan kohtalokkaampaa kuin se oikeasti onkaan.

OK Computer oli silta paitsi Radioheadille yhtyeenä elektronisempaan suuntaan, myös minulle musiikinkuuntelijana samalle polulle. Vaikka tämän levyn jälkeen ilmestynyt Kid A oli aluksi valtava shokki ainakin minulle, opin vähitellen pitämään siitä ja monesta muusta senkaltaisesta levystä sekä yhtyeestä. Ilman OK Computerin avulla varkain tapahtunutta totuttelua elektronisiin vaikutteisiin se tuskin olisi ollut mahdollista. Tämä levy ansaitsee siis paikkansa kakkossijalla listassani paitsi siksi, että se on loistava levy, myös siksi, että se avasi minulle ovia aivan uusiin musiikillisiin maailmoihin.

Radiohead ei keskity taiteessaan ainoastaan musiikkiin. Levyjen kansitaide sekä kaikki muukin musiikkibisnekseen liittyvä oheistuotteisto on aina harkittu tarkkaan. OK Computerilla paras taiteellinen ulottuvuus musiikin jälkeen löytyy musiikkivideoista. Näistä kaikkein pysäyttävin on ruotsalaisen Magnus Carlssonin luoma Paranoid Android -video:


OK Computer on levy, jonka olen kuunnellut läpi varmasti satoja kertoja, mutta en vain osaa kyllästyä siihen. Musiikista, sanoituksista ja levystä kokonaisuutena löytää loputtomasti uusia ulottuvuuksia. Levy sisältää sopivia kappaleita mihin tahansa tunnetilaan; ainakin, jos suuri ilo ja armoton biletys lasketaan pois valikoimasta. Tämä olisi henkilökohtaisen elämäni paras levy, ellei olisi olemassa vielä yksi vähän parempi...

Ks. myös Mikke: 12. Radiohead - Amnesiac (2001).

Albumi Spotifyssa.

Blogin säännöt.
Heinin top 100 -lista.

5 kommenttia:

  1. Tämä levy lukeutuu itsellänikin kaikkien aikojen huippulevyihin. Usein selaan levyhyllyä edestakaisin enkä (muka) löydä mitään järkevää kuunneltavaa OK Computerin lisäksi. Perjantaina tulee kuluneeksi 10 vuotta levyn hankkimisesta (!) (Anttila, 99,90 markkaa).

    Doors-viittauksesta: omasta mielestäni urut ei kyllä soittimena viittaa elektroniseen musiikkin, mutta... mitäpä kanttori tietäisi popmusiikista :)

    VastaaPoista
  2. Ei munkaan mielestä enää urut viittaa elektroniseen musiikkiin, mutta taisin olla aika tiukkis silloin joskus aiemmin ;) Nykyäänhän kuuntelen ties mitä...

    VastaaPoista
  3. Jopa kirkkomusiikkia? Bachit soimaan, urku auki!

    VastaaPoista
  4. Hmm, kirkkomusiikkia vähän vähemmän :) Bach on kyllä tosi jees!

    Tuli muuten mieleen, että oon ehkä ostanut oman OK Computerini siitä samasta Anttilasta kuin sä. Oiskohan noin?

    VastaaPoista
  5. Jotenkin mullakin on sellanen muistikuva :) Mahdollista nääs!

    VastaaPoista