Heini: 15. The Crash - Comfort Deluxe (1999)

Ne, jotka ovat joskus olleet kanssani The Crashin keikoilla tai muutoin puhuneet kanssani tämän turkulaisyhtyeen musiikista, tietävät millainen The Crash- ja Teemu Brunila-fiksaatio minulla on. Fiksaatio alkoi ystäväni esiteltyä minulle bändin esikoislevyä kesällä 2000, kun olimme aikeissa mennä Provinssirockiin, missä myös The Crash esiintyi. En voinut uskoa, että joku Suomessa osasi tehdä näin söpöä musiikkia. Brunilan persoonallinen lauluääni ärsyttää monia, mutta minä ihastuin siihenkin välittömästi. Valitettavasti yhyteen diskovaikutteisemmat myöhemmät albumit eivät yllä esikoisen tasolle (vaikka hyviä ovatkin). Se ei kuitenkaan muuta miksikään sitä tosiasiaa, että Comfort Deluxe on yksi hienoimmista albumeista, joka on popmusiikin historiassa tehty. Se palauttaa varmasti paatuneimmankin kyynikon uskon rakkauteen.

Mikke: 24. Lemonator - The Waltz (2000)

Lemonator on soittanut valloittavan melodramaattista power poppia jo 15 vuoden ajan. Ensimmäiset muistikuvani yhtyeestä on 90-luvun puolivälin tienoilta, kun Lemonator soitti Bon Jovin lämppärinä olympiastadionilla. Tämä tilaisuus varmastikin antoi hienon lähtölaukauksen yhtyeelle. Ensimmäinen levy Yellow esitteli iloisen kesäistä energistä kitarapoppia. Parhaiten tuolta ajalta jäi mieleen hittikappale Superb. Tämän jälkeen Lemonator katosi hetkeksi kuuntelustani. Vasta vuonna 2003 ilmestynyt Grandpop herätti uudestaan mielenkiintoni yhtyettä kohtaan. Kuuntelin kyseistä levyä levykaupassa ja päätin ostaa sen heti. Myöhemmin olen tutustunut huolella koko yhtyeen tuotantoon ja suosikikseni on valikoitunut vuonna 2000 ilmestynyt The Waltz.

Heini: 37. 22-Pistepirkko – Rumble City, La La Land (1994)

Listani edellisten kolmen synkän levyn jälkeen on hyvä päästä hieman iloisempiin tunnelmiin. 22-Pistepirkon Rumble City, La La Land on täydellinen esimerkki loistavasta hassuttelumusiikista, jota lauletaan nasaaliäänellä epätäydellisellä englannilla sekä muutenkin järjettömillä lyriikoilla. Tällä bändillä on aina hyvä meininki ja se kuuluu myös levyllä. 22-Pistepirkko on tehnyt monta hyvää levyä; onhan yhtye perustettu jo vuonna 1980 ja ensimmäinen studioalbumi Piano, rumpu ja kukka ilmestyi syntymävuotenani 1984. Rumble City, La La Land valikoitui blogiin, koska se on kokonaisuudessaan mielestäni Pistepirkkojen onnistunein tuotos – se ei sisällä yhtään heikkoa kappaletta ja höpsön kevyt tunnelma säilyy mukana kaikissa albumin kappaleissa - jopa parissa sellaisessa, jossa sanoma ei ole pelkästään positiivinen.

Heini: 49. Ultra Bra – Vapaaherran elämää (1996)

Ensimmäisenä puolenvälin paremmalle puolelle listallani on päässyt Ultra Bran esikoisalbumi Vapaaherran elämää. Oikeastaan olisin voinut kirjoittaa myös mistä tahansa muusta Ultra Bran levystä – niin hyviä ne kaikki ovat – mutta valitsin Vapaaherran elämää sen omalaatuisen tunnelman vuoksi. Tällä albumilla kuuluu mielestäni parhaiten Ultra Brahan liitetty taistolaistunnelma. Lisäksi useat biisien sanoitukset ovat avoimesti poliittisia, mikä vähenee selkeästi myöhemmillä levyillä.

Mikke: 51. Soul Captain Band - Jokaiselle tulta (2001)

Soul Captain Bandin esikoisalbumi Jokaiselle tulta on listallani ennen kaikkea nostalgiasyistä. Eipä tosin levyn taika ole mihinkään kadonnutkaan. Levy soi ahkerasti ilmestymistään seuraavana kesänä. Minä ja monet kaverini olimme saaneet ajokortit edellisenä vuonna ja kesällä ajelimme usein Espoon pienten metsäjärvien rantaan uimaan. Silloin Jokaiselle tulta oli kesän ehdoton hittilevy ja soi autostereoissa tauotta. SCB:n notkuva reggae onkin mitä parhainta kesämusiikkia. Taustat on soitettu todella taitavasti. Jukka Pojan laulut ja Nopsajalan räpit soivat hienosti yhteen sekä kesäisen iloisissa melodioissa, että synkemmissä mollivoittoisemmissa kappaleissa. Sanoitukset ovat tarkan tiedostavia.

Mikke: 59. Pariisin kevät - Meteoriitti (2008)

Pariisin kevät tuli varmaan kaikille suomalaisille tunnetuksi viime kesänä. Yhtye oli juuri julkaissut toisen levynsä Astronautti, joka soi kaikkialla. Yhtye aloitti epätavalliseen tapaan keikkailun vasta toisen albumin jälkeen. Suosio oli heti taattu, kun festivaali- ja klubiyleisöt pääsivät tanssimaan Pariisin kevään tahtiin. Itse tutustuin Pariisin kevääseen jo ensimmäisen albumin myötä ja ehkä juuri siksi tämä ensimmäinen levy löytyy myös listaltani. Ensimmäisen levyn aikoihin yhtyeen keulahahmo Arto Tuunela ilmeisesti oli enemmän tai vähemmän koko bändi. Tästä syystä keikkailua ei aloitettukaan heti. Pariisin kevään musiikki toimii kuitenkin myös erinomaisesti levyltä ja niinpä innostuin melkoisesti tästä tuoreen kuuloisesta suomenkielisestä indiestä.

Mikke: 65. Mummypowder - Consternation! Uproar! (2004)

Mummypowder on helsinkiläisyhtye, joka on ollut pystyssä jo 15 vuotta, mutta julkaissut vain neljä pitkäsoittoa. Olinkin ehtinyt jo vuonna 2004 ilmestyneen Consternation! Uproar! -albumin jälkeen luulla, että yhtye on lopettanut soittamisen. Kuitenkin tänä keväänä iloisena yllätyksenä huomasin, että Mummypowder soittaa konsertin Semifinaalissa ja yhtyeeltä ilmestyy myös uusi albumi. Konsertti todisti, että yhtyeen soitto sujuu edelleen loistavasti ja uudetkin kappaleet kuulostivat oikein hyviltä. Yhtyeen laulaja, säveltäjä, sanoittaja ja kitaristi Janne Lehtinen on ainoa yhtyeen alkuperäisistä jäsenistä ja Mummypowderia voisikin melkein kutsua hänen sooloprojektikseen.

Mikke: 73. Risto Juhani - Luuranko (2007)

Täytyy myöntää, että minusta on hieman omituista kirjoittaa henkilökohtaisen top 100-listani yhteydessä hyvän ystäväni musiikista, mutta levyn pois jättäminen olisi ollut itseni ja muiden huijaamista. Niin hienosta levystä on kuitenkin kyse. Risto Juhanin Luuranko on folkista ja indiestä vaikutteensa hakeva erolevy. Melankoliset melodiat, akustiset kitarat, henkilökohtaiset sanoitukset ja hennon säröilevä lauluääni tekevät tästä albumista todella intiimin. Laulaja-lauluntekijäperinteeseen nojaavat kappaleet saavat mielenkiintoisen soundin efektien ja taiteellisten ratkaisujen myötä.

Heini: 83. Cats on Fire - Our Temperance Movement (2009)

Vaasalainen Cats on Fire on Suomen The Smiths maustettuna ripauksella Belle & Sebastian -henkistä iloisuutta. Mattias Björkas laulaa suloisen epävireisesti hassuista asioista – horoskoopeista, puutarhan valoista tai matkoista Ruotsiin:

Afternoon, day one
I’m on the ferry now
Here they come, the modern-day buccaneers
And they come for fun
End up having some
It’s a floating Sodom I observe

Mikke: 87. 22-Pistepirkko - Rally of Love (2001)

22-Pistepirkko on yksi pisimpään pitämistäni yhtyeistä. Näin Pirkot ensimmäistä kertaa konsertoimassa 16 vuotta sitten Ruisrockissa ja lukuisia kertoja  tämän jälkeen erinäisissä paikoissa. 22-Pistepirkon tyyli on hyvin omaperäinen ja tunnistettava. P-K Keräsen nenään laulettu ja suomalaisittain lausuttu laulu luo kappaleisiin täysin omanlaisensa soundin. Yhtyeen musiikilliset tyylit ovat vaihdelleet vuosien varrella melko paljonkin, mutta tunnistettavuus ei tästä ole kärsinyt.

Heini: 87. Maija Vilkkumaa - Pitkä ihana leikki (1999)

Vuosituhanteen vaihteessa Maija Vilkkumaa oli Suomen kuumin naisartisti. Nuori ja räiskyvä nainen laulamassa sarkastisin sanoituksin suomenkielistä rokkia oli enemmän kuin tervetullut musiikkimarkkinoille. Pitkä ihana leikki on Vilkkumaan debyyttilevy, jonka suurin hitti oli tietenkin Satumaa-tango.

Mikke: 92. Ultra Bra - Vesireittejä (2000)

Ultra Bran musiikista tulvii mieleen monia muistoja kouluajoistani, tai ehkä vielä vahvemmin kesälomista. Ultra Bra kuuluukin erottamattomasti Suomen kesään. Lukioaikoinani Ultra Bra esiintyi lähes kaikilla musiikkifestivaaleilla Suomessa ja tulipa yhtye nähtyä usein myös esimerkiksi Tavastian lavalla.

Heini: 92. YUP - Homo Sapiens (1994)

Vaikka YUP:n paras kappale on tietenkin Minä olen myyrä, ja vaikka Leppymättömät-levy sisältää parasta yhteiskuntakritiikkiä, valitsin pitkän harkinnan jälkeen lempilevykseni Homo Sapiensin, joka on yhtyeen neljäs albumi, mutta lienee ollut ensimmäinen, joka puri suurehkoon yleisöön.

Heini: 95. Vuokko Hovatta - Lempieläimiä (2008)

Ultra Brasta tuttu Vuokko Hovatta kietoi minut soolotuotantonsa pauloihin Suomen euroviisukarsinnassa vuonna 2008 esittämällään Virginia-kappaleella:

Heini: 96. Regina - Oi miten suuria voimia! (2007)

Reginan toinen albumi Oi miten suuria voimia! on mielestäni paras yhtyeen kolmesta pitkäsoitosta. Kuten sijalla 97 listauksessani ollut Yelle, myös Regina houkuttelee tanssilattialle.

Heini: 98. Anki - Sateen jälkeen (1967)

Ankin Sateen jälkeen on Sinatran In the Wee Small Hours -levyn tavoin löytö 1001 albumia -kirjasta. Kuten Sinatran, myös Ankin kohdalla suurin fanitukseni syy on levyn yllättävyys: en ole suomalaisen iskelmän tahi käännösbiisien ystävä, mutta silti Anki onnistuu kuulostamaan yllättävän raikkaalta.

Mikke: 100. Hassisen kone - Rumat Sävelet (1981)

Kuuntelin Ismo Alangon eri kokoonpanojen musiikkia erityisesti yläasteikäisenä. Kaikista näistä kokoonpanoista Hassisen Kone on ollut minulle henkilökohtaisesti tärkein ja olisin myös valmis väittämään, että Ismo ei ole yhtä hienoa musiikkia tehnytkään ensimmäisen yhtyeensä jälkeen.