Heini: 98. Anki - Sateen jälkeen (1967)

Ankin Sateen jälkeen on Sinatran In the Wee Small Hours -levyn tavoin löytö 1001 albumia -kirjasta. Kuten Sinatran, myös Ankin kohdalla suurin fanitukseni syy on levyn yllättävyys: en ole suomalaisen iskelmän tahi käännösbiisien ystävä, mutta silti Anki onnistuu kuulostamaan yllättävän raikkaalta.

Avausraita Niin aikaisin sykähdyttää kauneudellaan jokaisella kuuntelukerralla. Kappaletta kuunnellessa tuntee matkaavansa alkukesäisenä aamuna suomalaiselle maaseudulle. En ole erityisen ihastunut kansallismaisematunnelmointiin, mutta tämän kappaleen kanssa saatan jopa hieman tinkiä periaatteistani.

Kohtalokkaan tunnelman saa aikaan myös Aave-kappale, jossa Ankin lauluääni, vähäeleinen piano sekä dramaattiset lyriikat toimivat hienosti yhdessä. Laulu rakastamisen vaikeudesta taas kuulostaa korvaani jopa hieman taistolaislaulujen kaltaiselta, vaikkei lyriikoissa toki poliittisia ambitioita voi sanoa olevan.

Vähemmän hohdokkat hetkensäkin albumilla on. Ainakin Ankin Valssi tuo liiaksi mieleen humalaisten laulutaidottomien naisten ruotsinlaivan karaokebaarissa esitetyt iskelmäkappaleet. Ei siksi, että Anki kuulostaisi siltä, ainoastaan siksi, ettei kappaleessa ole mitään, mikä erottaisi sen muun Suomi-iskelmän harmaasta massasta.

Pääosin albumi on kuitenkin kaunista rauhallista musiikkia, jota kuunnellessa iskelmäkriitikkokin herkistyy.

Albumi Youtubessa.

Blogin säännöt.
Heinin top 100 -lista.