Heini: 100. Frank Sinatra - In the Wee Small Hours (1954)

Ei ole täysin sattumaa, että listani alkaa samalla albumilla kuin kirja 1001 albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran elämässään. Koko idea tämän blogin kirjoittamiseen lähti kanssakirjoittajani Miken kanssa meneillään olevasta projektista kuunnella kyseisessä opuksessa listatut levyt läpi. Aluksi tarkoitus oli blogata noista tuhannesta ja yhdestä levystä, mutta tehtävän vaikeus ja laajuus lannisti, joten syntyi idea käsillä olevasta blogista.

Siispä: 1001 albumia -kuunteluprojekti avautui Sinatran In the Wee Small Hours -pitkäsoitolla. Koska Sinatrasta tulee yleensä mieleen lähinnä klassikkokappale New York, New York, oli hämmästys melkoinen, kun In the Wee Small Hours -levyn melkankoliset sävelet kajahtivat ilmaan.

Albumi sopii täydellisesti nautittavaksi pimenevänä syysiltana punaviinilasillisen (tai parin) ääressä. Mieluiten levy tulisi tarjoilla LP-soittimesta syyssateen ropistessa ikkunalautaan ja lehtien putoillessa puista. Kun kuoleva luonto ja alkava kylmä talvi alkavat ahdistaa, mikään ei lohduta paremmin kuin Sinatra laulamassa pehmeästi:

So here I am
Very glad to be unhappy
I can't win, but here I am
More than glad to be unhappy.

Albumi Spotifyssa.

Blogin säännöt.
Heinin top 100 -lista.