20.5.2011

Mikke: 92. Ultra Bra - Vesireittejä (2000)

Ultra Bran musiikista tulvii mieleen monia muistoja kouluajoistani, tai ehkä vielä vahvemmin kesälomista. Ultra Bra kuuluukin erottamattomasti Suomen kesään. Lukioaikoinani Ultra Bra esiintyi lähes kaikilla musiikkifestivaaleilla Suomessa ja tulipa yhtye nähtyä usein myös esimerkiksi Tavastian lavalla.

Ultra Bran muusikot ovat teknisesti Suomen muusikoiden parhaimmistoa. Tämä kuului myös konserteissa. Kaikki hallitsivat omat instrumenttinsa täydellisesti ja sointi oli sen mukaista. Lisäksi tunnelma konserteissa oli vertaansa vailla. Ultra Bra on ikäryhmäni kollektiivinen kokemus, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen asia. Minulle erittäin positiivinen.

Miksi sitten juuri Vesireittejä? Olisin kai voinut valita listalleni minkä tahansa Ultra Bran neljästä levystä. päädyin Vesireittejä albumiin muun muassa siitä syystä, että aiempien levyjen kappaleet on kuunneltu puhki vielä enemmän kuin tämän levyn. Lisäksi tällä albumilla yhtye kasaa kokoon monipuolisemman soundimaailman ja kappalevalikoiman. Monissa kappaleissa on esimerkiksi kuultavissa Melasniemi-, Lehtinen-, Saarikivi-kolmikon hevimusiikkikiinnostus. Tämä vie yhtyettä innovatiivisempaan suuntaan alkuaikojen kappaleista.

Levy alkaa kappaleella Kaunis ja ylpee, jossa Ultra Bra esittelee täysin uuden puolen itsestään. Hevikitarat soivat komeasti ja sopivat yhtyeen tyyliin yllättävän saumattomasti. Melasniemen kitarasoolo on mahtava! Rubikin kuutio tanssittaa hittimäisellä melodiallaan ja rytmillään. Erityisen hienoa kappaleessa on jälleen soolo-osio, jossa urut ja kitara taituroivat yhdessä mahtavan nostatuksen. Levyn nimikkokappale Vesireittejä esittelee haikeaa kaunista tunnelmaa, vaikkakin itse pidän Vuokko Hovatan lauluäänestä suunnattomasti enemmän kuin Terhi Kokkosen. Heikko valo rokkaa vakuuttavasti. Kertosäe on yksi yhtyeen hienoimmista. Kuiskauksessa yhtyeen basisti Tommi Saarikivi pääsee laulamaan toisena solistina ja lopputuloksena on hellyyttävässä epävarmuudessaan loistava kappale. Pinnan alla on yhtä kuin Suomen kesä. Kohtaaminen on jännittävä välipala. Kerkko Koskisen tulkinta Tommi Saarikiven sanoista on absurdin nerokas. Levyn lopetuskappaleessa Itket ja kuuntelet kuuluvat taas raskaat hevielementit. Lopussa kuullaan vakuuttavaa kitaratilutusta.

Näin kesän kynnyksellä suosittelen kaivamaan Ultra Bran levyt hyllystä ja ottamaan tämän, yhden parhaista suomirockin helmistä, jälleen kuunteluun. Ultra Bra tekee kesän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti