Mikke: 86. Sonic Youth - The Eternal (2009)

Sonic Youth on rikkonut musiikin rajoja jo 30 vuotta. Olen jutellut monien vaihtoehtomusiikin ystävien kanssa Sonic Youthista ja yleensä vastaanotto on ollut melko vaisua. Monet hyvinkin vaihtoehtoista musiikkia kuuntelevat ystäväni ovat pitäneet Sonic youthia liian vaikeana, epävireisenä meluna. Täytyy myöntää, että aluksi olin samaa mieltä. Kuunneltuani yhtyeen alkuaikojen levyjä, en saanut yhtyeestä mitään otetta. Viimein kun sain käsiini vuonna 2004 ilmestyneen albumin Sonic Nurse, kiinnostukseni yhtyettä kohtaan heräsi. Melun keskeltä alkoi kuulua kiinnostavia melodioita ja soundit olivat täysin omalaatuisia. Viimeistään 2006 ilmestynyt Rather Ripped, jota voidaan pitää yhtyeen helpoiten lähestyttävänä albumina, sinetöi innostukseni Sonic Youthiin.

The Eternal jatkaa Rather Rippedin aloittamaa melodisempaa linjaa, mutta vanhemmista albumeista tuttua särmää löytyy enemmän. Riitasoinnut, hakkaavat bassot ja kitaran virtuoosimainen kokeellinen soitto luovat mahtavia hypnoottisia äänimaisemia, jonka päällä Thurston Mooren, Lee Ranaldon ja Kim Gordonin vaihtelevat lauluäänet soivat tyylikkäinä. Täytyy kylläkin sanoa, että Kim Gordonin laulu päihittää miesten lauluosuudet 6-0. Lisäksi mainittakoon, että John Faheyn maalaama kansikuva näyttää mahtavalta, etenkin vinyyliversiossa.

Epätyypilliseen tapaan levyn ensimmäiset kappaleet ovat myös vaikeimmat. Sacred Trickster ja Anti-Orgasm muistuttavat Sonic Youthin historiasta epävireisen punkin tahdissa. Soundit ovat kuitenkin mahtavat! Leaky Lifeboat on jo helpommin lähestyttävä kappale, jonka introssa ja outrossa soitetut kitaran huiluäänet luovat kiinnostavan soundin. Antenna on levyn ehkä hiteimpiä kappaleita ja se sopisikin hyvin myös radiosoittoon. What We Know tarjoilee raskaita kitaroita ja kiehtovia laulumelodioita. Malibu Gas Station on mielestäni ehkä levyn paras kappale. Kitarat soivat kauniin taiturimaisesti ja Kim Gordonin laulu toimii kuin junan vessa. Walking bluessa Ranaldon laulutaidot pääsevät oikeuksiinsa ja kitarat helisevät kuulaan tyylikkäinä. Levyn lopettaa mahtavasti hypnoottinen Massage the History, joka viimeistään kertoo kaikille epäilijöille, mikä Sonic Youthissa on niin hienoa ja ainutlaatuista.

Suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan The Eternalia hyvistä stereoista tai kuulokkeilla. Riitasointuiset soundit sekoittuvat helposti vaatimattomammista äänilähteistä kuunneltaessa. Tartu rohkeasti Sonic Youthin hallittuun kaaokseen. Tämä musiikki on todella ainutlaatuista!

Albumi Spotifyssa

Blogin säännöt.
Miken top 100.