Syntetisaattorit muistuttavat varhaisten videopelien ääniä ja levyn synkkä ilme tuo mieleen teollisuusalueet ja pimeän kylmän sodan tunnelman. On myös huomioitavaa, että Kraftwerk on saksalainen yhtye. Saksa ei yleisesti ottaen ole kuuluisa hyvästä musiikista. Kysyttäessä ihmisiltä, mitä saksalaisia yhtyeitä he tietävät, vastaukseksi tulee usein The Scorpions tai Die Toten Hosen. Kraftwerk onkin kirkas valopilkku saksalaisen musiikin historiassa.
Levyn avaa loistava The Robots, jonka soundit ja rytmit tuovat mieleen automatisoidun tehtaan tuotantolinjat. Yksinkertaiset sanat lauletaan vokoderin läpi ja yksinkertaiset syntetisaattoriluupit ovat todella tarttuvia. Spacelabin rytmit enteilevät elektronisen musiikin läpimurtoa klubeilla. Metropolisin alkusäkeet muistuttavat erehdyttävästi elokuvan Kellopeliappelsiini äänimaailmaa. Synkästä tunnelmasta huokuu pimeän suurkaupungin syke. The Model oli aikansa hitti, jonka yksinkertainen tarttuva melodia tekee kappaleesta klassikon.
The Man-machinen musta, valko, punainen kansi näyttää totalitaarisen kommunistipuolueen vaalijulisteelta. Tyyliin on otettu vaikutteita venäläisen taiteilijan El Lissitzkyn töistä. Visuaalinen ilme sopii musiikkiin täydellisesti.
The Man-Machine ja sen edeltäjä Trans-Europe Express esittelevät mielestäni Kraftwerkin parhaimmillaan. Uudemmilla levyillään Kraftwerk ei ole onnistunut tavoittamaan yhtä valloittavaa tunnelmaa. 70-luvun lopun levyjensä ansiosta Kraftwerk tulee kuitenkin jäämään populaarimusiikin historiaan.
Albumi Spotifyssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti