Cat Power lienee tullut monelle tutuksi sen jälkeen, kun The Greatest -levyn nimikkobiisi soi Wong Kar-Wain My Blueberry Nights -elokuvassa:
Nimestään huolimatta levy ei ole hittikokoelma, vaan ihan oikea albumi. Vähän kuten Cat Power ei ole yhtye, vaan laulaja-lauluntekijä Charlyn Marie Marshallin taiteilijanimi.
Cat Power pyöri pitkään elämäni liepeillä ilman, että oikeastaan kuuntelin artistia. Loppumaton ”pitäisi kuunnella” -listani ei jostain syystä aktualisoitunut tässä tapauksessa oikeaksi kuunteluksi kuin vasta vuosi-pari sitten. Nyt olen kovin onnellinen, että tutustuin tähän melankolisia sulosäveliä tuottavaan artistiin.
Pidän tässä levyssä erityisesti viipyilevästä, hieman surumielisestä tunnelmasta ja Cat Powerin rauhoittavasta äänestä. Kuunnellessani levyä, tuntuu rinnassani se painava tyhjyys ja toisaalta onnellisuus, joka iskee kaivatessa – jotakuta läheistä, kaukomaita, kotia. Toisin kuin yleensä, tunne ei synny sanoituksista. Vastoin tapojani en oikeastaan ole kuunnellut tämän levyn lyriikoita kovinkaan tarkasti. Levyn kaunis äänimaailma riittää siihen, että katseeni siirtyy taivaanrantaan ja keskityn hellimään sinisiä ajatuksiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti