The Doorsin musiikkia on vaikea sijoittaa mihinkään tiettyyn kategoriaan. Siinä on vaikutteita esimerkiksi rockista, jazzista, bluesista ja popista. Ray Manzarekin ikonimaiset urut ja Jim Morrisonin karismaattinen rocktulkinta ovat varmasti kaikille tuttua. Yhtyeen soundista ei voi erehtyä. The Doorsin musiikkia kuulee aikaan ja paikkaan katsomatta kaikkialla. Morrisonin hämärät runot toimivat useimmiten taideteoksina sinänsä. Niiden päälle on kuitenkin sävelletty kaiken lisäksi ilmiömäistä musiikkia. Yhtyeen esikoislevy on mielestäni yhtyeen vahvin. Harva yhtye onkin kyennyt luomaan näin kiistatonta klassikkoa heti ensimmäisellä yrittämällä.
Levyn avaa rock-kukkomaisesti karjuttu Break On Through, joka kuulostaa yllättävän rankalta kun ottaa huomioon että eletään vasta vuotta 1967. Soul Kitchen on malliesimerkki The Doorsin soundista, jota tullaan kuulemaan vielä useammalla loistavalla albumilla. The Crystal Ship on hypnoottisen lumoava rakkauslaulu, josta jotenkin kuulee Kalifornian aallot. Alabama Song on psykedeelinen sovitus vuonna 1930 ilmestyneestä oopperakappaleesta. Tämä on osoitus The Doorsin omaperäisyydestä ja omituisuudesta. Light My Fire on varmasti yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista rock-kappaleista, joten se tuskin esittelyjä kaipaa. Manzarekin urkujen käsittelyä ei kuitenkaan voida koskaan kehua riittävästi. Back Door Man on The Doorsin kunnianosoitus vanhalle Chicago bluesille, ja yhtyeen käsissä tämä vanha klassikko kuulostaakin mahtavalta. End of the Night esittelee jälleen Morrisonin omaperäisiä lyriikoita ja Robbie Kriegerin kitara soi komeasti kaikuen. Albumi loppuu 10 minuuttiseen The Endiin, joka on varmasti yksi rockhistorian hienoimmista hetkistä. Psykedeeliset itämaisvaikutteiset kitarat ja sihisevä tamburiini luovat shamanistisen tunnelman. Kappale sai myös aikanaan kauhistuneen vastaanoton, sillä Morrison pukee selviksi sanoiksi, mistä oidipuskompleksissa on kyse. Levyllä tosin Morrisonin on pitänyt sensuroida kyseinen pätkä muuttamalla lyriikat epäselväksi karjaisuksi.
The Doorsin musiikki vaihtelee räjähtävistä rocktulkinnoista hypnoottisen shamanistiseen jumitukseen ja tarttuvista poprallatuksista uskottaviin bluestulkintoihin. Rockin historia on tuskin koskaan tavannut yhtä karismaattista hahmoa kuin Jim Morrison. Sekavasta lyhyestä elämästään huolimatta hän on jättänyt jälkeensä valtavan määrän klassikoita ja seuraajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti