Mikke: 73. Risto Juhani - Luuranko (2007)

Täytyy myöntää, että minusta on hieman omituista kirjoittaa henkilökohtaisen top 100-listani yhteydessä hyvän ystäväni musiikista, mutta levyn pois jättäminen olisi ollut itseni ja muiden huijaamista. Niin hienosta levystä on kuitenkin kyse. Risto Juhanin Luuranko on folkista ja indiestä vaikutteensa hakeva erolevy. Melankoliset melodiat, akustiset kitarat, henkilökohtaiset sanoitukset ja hennon säröilevä lauluääni tekevät tästä albumista todella intiimin. Laulaja-lauluntekijäperinteeseen nojaavat kappaleet saavat mielenkiintoisen soundin efektien ja taiteellisten ratkaisujen myötä.

Suomessa on perinteisesti panostettu nihkeästi vaihtoehtoiseen musiikkiin. Ne vähätkin indien edustajat kirjoittavat useimmiten englanninkielistä musiikkia suuremman kuuntelijakunnan toivossa. Risto Juhanin suomeksi laulettu indie folk kuulostaakin ehkä juuri siksi niin raikkaalta ja persoonalliselta. Kiima-levyt -yhtiö, joka on julkaissut albumin, julkaisee musiikkia juuri ei-kaupallisin perustein ja panostaa ennemmin taiteellisiin ansioihin ja omaehtoisuuteen.

Levy alkaa kappaleella Aika, jota aina odotetaan. Soundi on jätetty raa'an koristelemattomaksi ja höystetty vinkuvilla efekteillä. Heti alusta tulee selväksi, että kaupallisuudesta ollaan melko kaukana. Turhuuden Sinfonia jatkaa introssaan samaa raakaa linjaa, mutta soundi muuttuu alun jälkeen hiotummaksi. Menevästi rullaava folk-kappale huokuu hittipotentiaalia. Yksinäisen rukous tarjoilee kaunista melankoliaa tuplattujen laulujen ja näppäiltyjen kitaroiden säestämänä. Riittämätön paljastaa Riston Juhanin esikuvaksi Elliott Smithin. Taitavasti näppäillyt kitarat ovat aivan esikuvansa veroisia. Ulkoistettu onni -kappaleessa kuullaan kauniita stemmalauluja ja hiljaisia orgaanisen kuuloisia kitaroita. Luuranko #3 on levyn kauneimpia kappaleita, jonka taustalaulut ovat erityisen huomion arvoiset. Siinä missä muulla levyllä Elliott Smithin vaikutus on eniten pinnalla, levyn nimikkokappaleessa Luuranko, kuullaan sähköisempi soundi, joka tuo mieleen Radioheadin. Albumi loppuu hiljaisen tunnelmalliseen kappaleeseen Tähän aika pysähtyköön.

Olen vilpittömän ylpeä monista ystävistäni, jotka ovat tehneet loistavaa musiikkia, jota ei todellakaan tarvitse kehua vain tuttavallisuuden vuoksi. Risto Juhanin Luuranko on  mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaisista albumeista. Sopii erityisesti kuunneltavaksi surun hetkellä ja illan pimeinä tunteina. Levyä varmasti löytyy vielä kaupoista, joten kannustan vilpittömästi tukemaan hienoa suomalaista musiikkia ja samalla tutustumaan tähän loistavaan musiikkiin.

Risto Juhani MySpacessa

Blogin säännöt.
Miken top 100.