Heini: 68. Nick Cave and the Bad Seeds - Let Love in (1994)

Nick Cave on kiistatta yksi aikakautemme taitavimmista ja omaperäisimmistä musiikintekijöistä. Vaikka Caven musiikki ei sisällä väkisin väännettyä erikoisuudentavoittelua kummallisten kikkojen ja häiritsevien äänien muodossa, musiikin tunnistaa Caveksi aina heti ensisekunneista lähtien. Let Love in -levy johdattaa kuulijansa pelonväristyksiä aiheuttaviin tunnelmiin massiivisuudellaan ja synkkyydellään, mutta on silti samaan aikaan täynnä kaunista ja herkkää musiikkia.

Let Love in vetoaa minussa samaan puoleen, joka saa minut kuuntelemaan Tom Waitsin Mule Variations -levyä yhä uudelleen ja uudelleen. Molemmat albumit vuorottelevat herkkien balladien ja niskakarvoja nostattavien pelottelukappaleiden välillä taidokkaasti. Avaus- ja päätöskappale Do You Love Me?, Loverman sekä Thirsty Dog kuuluvat pelotteluosioon kun taas Red Right Hand ja Lay Me Low nostattavat niskakarvat pystyyn huolimatta balladimaisesta valeasustaan. Caven musiikin synkkää rauhaisaa kauneutta edustavat I Let Love in ja Ain’t Gonne Rain Anymore. Balladeista kaunein on kuitenkin mielestäni minut lähes kyyneliin saava Nobody’s Baby Now:

I loved her then and I guess I love her still
Hers is the face I see when a certain mood moves in
She lives in my blood and skin
Her wild feral stare, her dark hair
Her winter lips as cold as stone
Yeah, I was her man
But there are some things love won't allow
I held her hand but I don't hold it now
I don't know why and I don't know how
But she's nobody's baby now

Miksi sitten Let Love in eikä kehuttu Murder Ballads tai jokin muu levy Caven valtavasta tuotannosta? Syy on sama kuin monen muunkin levyn kohdalla tässä blogissa – Let Love in vain sattui olemaan ensimmäinen Cave-levy, jota aloin kuunnella, mistä syystä se on muodostunut minulle tärkeimmäksi. Eikä suotta – onhan se täynnä mahtavaa musiikkia.

Albumi Spotifyssa.

Blogin säännöt.
Heinin top 100 -lista.