Heini: 56. Junip – Fields (2010)

Junip on paremmin soolotuotannostaan tunnetun José Gonzalésin vetämä ruotsalainen yhtye. Herkkää indiepoppia soittava kokoonpano kitaroi tiensä sydämeeni viime kesän Flow-festivaaleilla. En jostain syystä ollut ennen sitä juurikaan kuunnellut Gonzalésia tai Junipia, mutta live-esityksen nähtyäni aloin innokkaasti tutustua Junipin tuotantoon (joka muuten koostuu yhdestä albumista ja kahdesta EP:stä, eli tutustuminen on nopeasti tehty).

Kävin muutama kuukausi sitten katsomassa José Gonzalésin elämästä kertovan dokumentin, joka esitettiin Helsingissä Docpoint-elokuvafestivaaleilla. Dokumentin nähtyäni aloin pitää Junipin musiikista vielä enemmän. Dokumentin perusteella Gonzalésista välittyi kuva, jonka mukaan hän on samaan aikaan jalat maassa ja pää pilvissä elävä tyyppi – herkkä taiteilijasielu, joka ei paljon menestyksestä ole hätkähtänyt. Tällaisen henkilön musiikkia on ilo kuunnella.

Fields on kaunis ja rauhallinen levy, jota on vaikeaa kuvailla millään (minulle) tutuilla musiikkitermeillä. Levyn musiikki kuulostaa välillä melkein shamanistiselta tai vähintäänkin taianomaiselta. Jos päätät kuunnella tältä levyltä vain yhden kappaleen, suosittelen Always-kappaletta. Sen kuultuasi haluat varmasti kuunnella kaikki muutkin – tai jos et halua, Junip ei liene sinua varten.

Albumi Spotifyssa.

Blogin säännöt.
Heinin top 100 -lista.