Mikke: 70. Blondie - Parallel Lines (1978)

On jotenkin käsittämätöntä, että tutustuin Blondieen niinkin myöhään, kuin vasta muutama vuosi sitten. Olin tietysti kuullut yhtyeen useita kappaleita, mutta jostain syystä en ollut yhdistänyt päässäni näitä kappaleita juuri Blondieen. Nyt jälkikäteen katsoen Blondie on erottamattoman tärkeä osa rockmusiikin historiaa ja kuuluu 1980-luvun vaihteen New Wave -yhtyeiden parhaimmistoon. Yhtyeen kolmatta albumia, Parallel Lines, voidaan lähes pitää bändin greatest hits -kokoelmana, sillä lähes kaikki parhaat kappaleet löytyvät tältä levyltä. Tietysti väheksyttämättä yhtään muitakaan levyjä.

Yhtyeen perustaja ja laulaja Debbie Harryn lauluääni taipuu monenlaisiin tulkintoihin. Välillä laulusta löytyy sopivan ärhäkkää raspia, välillä taas laulu soi puhtaan kauniina. Musiikillisia vaikutteita yhtye on kaivanut lukuisista lähteistä. Kappaleissa on kuultavissa muun muassa reggaeta, rock n' rollia, punkia, popia ja discoa. Tästä musiikkityylien sekoituksesta huolimatta albumin ilme on hyvin yhtenäinen ja se huokuu 1970-luvun lopun soundia. Levyn kannen väritys on tyylikäs (minulla on aina ollut heikkous mustan, valkoisen ja punaisen yhdistelmään), mutta täytyy sanoa, että yhtyeen miesjäsenten hiustyylit ovat hieman humoristisia nykypäivän näkökulmasta.

Levy alkaa tiukan hektisellä kappaleella Hanging on the Telephone, jonka soundit ovat aikaansa edellä. Harryn rock-raspi tulee hienosti esille. Country & western tyylisellä kompilla rullaava One Way Or Another on yksi levyn hitikkäimmistä kappaleista ja tanssittaa kuulijoitaan takuuvarmasti. Picture This vie levyä popimpaan suuntaan keveän kesäisessä kappaleessa. Fade Away And Radiate hidastaa tempoa omaperäisellä kauhuleffamaisella riffillään, joka on yhdistetty kauniin kaikuvaan laulantaan. Pretty Babyssä yhdistellään 50-luvun rock n' rollia 70-luvun alkupuolen glam rockiin. I Know But I Don't Known soundeissa kuuluu 70-luvun heavy ja proge. 11:59 tarjoilee kauniin yksinkertaisia melodioita, joiden kaikuja on kuultavissa monissa nykypäivän tanssi-indiehiteissä. Sunday Girl on kesäisen iloista poppia, jonka tahtiin voisi esimerkiksi syödä jäätelöä puistossa. Heart of Glass on Blondien ehkä tunnetuin hitti, joka kaivaa ajan disco-huumasta parhaat palat ja tarjoilee tanssijalkaa nostavaa meininkiä. I'm Gonna Love You Too on kuin suoraan Ramonesin pöytälaatikosta varastettu.

Blondien musiikissa on sopivasti röyhkeää asennetta, mutta myös keveyttä, joka tekee siitä loistavan kesälevyn. Teille jotka ette ole vielä tutustuneet Blondien tuotantoon, kehotan vakavasti hankkimaan käsiinne Parallel Linesin ja hullaantumaan tästä rockhistorian merkkiteoksesta.

Albumi Spotifyssa

Blogin säännöt.
Miken top 100.