Mikke: 58. Teitur - Poetry & Airplanes (2003)

Teitur Lassen on laulaja-lauluntekijä Färsaarilta. Hänen musiikkinsa on valloittavan hellyyttävää kitaravetoista folk poppia. Teiturin esikoisalbumi Poetry & Airplanes kumpuaa rakkaudesta ja kaipauksesta, joka ei hellitä otettaan eron jälkeen. Teitur anelee kappaleissaan rakastaan palaamaan takaisin ja ylistää suurta rakkautta. Kappaleet eivät kuitenkaan vajoa itsesääliin, vaan niissä kuuluu haikeutta ja uskoa yhteisen tulevaisuuden mahdollisuuteen. Levy antaa Teiturista kuvan ujona ja herkkänä runopoikana. Nähdessäni Teiturin konsertoimassa aikanaan yksin kitaransa kanssa Semifinaalissa, yleisö koostui lähinnä huokailevista naisista, jotka katselivat artistia lumoutuneina. Itsekin olin kyllä varsin lumoutunut Teiturin kauniista kappaleista.

Akustisella kitaralla taitavasti näppäillyt kappaleet, Teiturin kaunis herkkä lauluääni ja harkitun viimeistelty tuotanto tekevät levyn tunnelmasta valloittavan. Kappaleet vaihtelevat melankolisista valitusvirsistä toivoa täynnä oleviin folklauluihin. Teitur oli yksi ensimmäisistä laulaja-lauluntekijägenren artisteista, joita kuuntelin ja Teitur onkin innoittanut minua kirjoittamaan myös omia kappaleita ja esiintymään akustisena yhden miehen orkesterina.

Levy alkaa kaipauksella täytetyllä kappaleella Sleep With the Lights On, jonka rauhallinen tunnelma naulitsee intiimiydellään kuulijan paikoilleen. I Was Just Thinking on ajan myötä noussut suosikikseni levyn kappaleista. Hennon taitavasti soitettu ja laulettu folk-balladi on hyytävän kaunis kappale kaipauksesta. You're the Oceanin soundeissa on jousien myötä enemmän massaa ja soundeissa kuuluu jopa iloa suuresta rakkaudesta. Levyn nimikkokappale Poetry & Airplanes esittelee loistavan taitavaa kitaranäppäilyä ja haikeaa tunnelmaa. Josephine on levyn melankolisin kappale ja niinpä se kiinnitti ensimmäisenä huomioni loistavana kappaleena. Minulla kun on taipumusta ihannoida erityisesti melankolisia sävelmiä. One And Only on valloittava rakkauden tunnustus. Let's Go Dancing soi hiljaisen intiiminä. Teiturin lauluäänessä on hunajaista herkkyyttä. Amanda's Dream vierailee taas mollivoittoisemmissa maisemissa, jonkasydäntäsärkevä melodia saa minut lähes kyynelehtimään. Levy lopetetaan nimettömään haikeaan tunteiluun, joka on levyn ainoa pianovoittoinen kappale.

Teiturin toinen albumi Stay Under the Stars tarjoaa myös muutamia loistavia kappaleita, mutta sen jälkeinen tuotanto ei ole juurikaan vakuuttanut minua. Tämä Teiturin esikoisalbumi on kuitenkin ehdottomasti Teiturin tämänastisen uran kohokohta. Olin jo lähes unohtanut kuinka loistava levy tämäkin on. Tämän blogin kirjoittamisen paras puoli on se, että voi palata elämässään takaisin hetkiin, jotka ovat olleet merkityksellisiä tavalla tai toisella. Levy sopii rauhallisiin hetkiin, kaipaukseen ja uneksimiseen.

Albumi Spotifyssa

Blogin säännöt.
Miken top 100.