Heini: 74. Aimee Mann - Lost in Space (2002)

Aimee Mannin Lost in Space jatkaa sarjassamme “musiikkia, josta on vaikeaa kirjoittaa kesällä”. Yritetään nyt kuitenkin. Aimee Mann on jo pitkään ollut yksi suosikeistani laulaja-lauluntekijänaiset-kategoriassa. Mann ei välttämättä ole suvereenisti parempi kuin aiemmin listallani esiintyneet Feist, Regina Spektor tai Cat Power, mutta Mann on viihtynyt levysoittimessani näistä kolmesta ehdottomasti pisimpään.

Mann on tehnyt useita hienoja albumeja (joista ei lainkaan vähäisimpänä Magnolia-elokuvan soundtrack), mutta Lost in Space valikoitui listalleni, sillä se sattui olemaan ensimmäinen levy, jonka kyseiseltä artistilta hyllyyni hankin. Mannin kuuntelijaksi päädyin kyllästyttyäni aikoinani siihen, että levyhyllyni sisälsi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ainoastaan miesten esittämää musiikkia, mikä ei lainkaan sopinut heräilevään feministiseen ajatusmaailmaani. Näin jälkeenpäin ajatuskulku tuntuu vähän hassulta, mutta ainakin se sai minut tutustumaan moniin hienoihin naisartisteihin, joista Mann oli yksi ensimmäisistä.

Lost in Space -levy on juuri sellainen kuin nimen perusteella saattaisi odottaakin: kappaleet ovat haikeita ja kertovat eroista, epäonnistumisista, umpikujista, turtuneista tunteista. Levyn tunnelmat kiteyttää viimeinen raita It’s Not:

I keep going round and round on the same old circuit
A wire travels underground to a vacant lot
Where something I can't see interrupts the current
And shrinks the picture down to a tiny dot
And from behind the screen it can look so perfect
But it's not

So here I'm sitting in my car at the same old stop light
I keep waiting for a change but I don't know what
So red turns into green turning into yellow
But I'm just frozen here on the same old spot
And all I have to do is to press the pedal
But I'm not

People are tricky you can't afford to show
Anything risky anything they don't know
The moment you try - well kiss it goodbye

Albumi Spotifyssa.

Blogin säännöt.
Heinin top 100 -lista.