The Darkness oli yhden levyn – Permission to Landin – ihme. Tämä oli selvää heti yhtyeen ensihetkistä alkaen; vaikka vitsi olisi miten hauska tahansa, se ei pitkitettynä toimi. The Darkness on huumoribändiksi harvinaisen taitava ja osaa tehdä oikeasti hyviä ja tarttuvia biisejä, mutta koska bändin suurin kantava voima on hauskuttaminen, ei pitkä ura ole mahdollinen. Olen edelleen harmissani siitä, että The Darkness perui vuoden 2003 Helsingin keikkansa Brit Awardsien osuttua samalle päivälle. Vaikka yhtye on sen jälkeen esiintynyt Suomessa, ei minulla ole enää ollut kiinnostusta ostaa lippuja keikoille. Bändi olisi pitänyt nähdä livenä sen pienen hetken aikana, kun se onnistui vielä olemaan tuore ja jännittävä. Kaikki vuoden 2003 jälkeen tapahtunut tuntuu The Darknessin kohdalla samalta kuin väljähtyneen oluen juominen.
Huolimatta The Darknessin uran pahasta laskusta, ei pidä lakata arvostamasta Permission to Land -levyn hienoutta. Levyn suurin, paras ja kaunein biisi on tietenkin I Believe in a Thing Called Love, mutta se ei ole yksin vastuussa levyn onnistuneista hetkistä. Erityisesti Get Your Hands Off My Womanin mielettömät falsetit ihastuttavat ja samaa meininkiä on kappaleessa Love on the Rocks with No Ice. Hyvää viihdettä ovat näiden lisäksi ainakin Growing on Me sekä Love is Only a Feeling. Pari täytebiisiäkin levylle on eksynyt, mutta se annettakoon anteeksi levyn muiden ansioiden perusteella.Albumi Spotifyssa.
Blogin säännöt.
Heinin top 100 -lista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti