Mikke: 56. Massive Attack - Mezzanine (1998)

Tutustuin Massive Attackin musiikkiin melko pian Mezzaninen ilmestymisen jälkeen. Synkän raskaat soundit ja hypnoottisen junnaavat rytmit kiinnittivät mielenkiintoni. Mezzanine ei oikeastaan kuulostanut miltään, mitä olin kuullut aikaisemmin. Myöhemmin olen tutustunut myös Massive Attackin trip hop kollegoihin Portisheadiin ja Trickyyn, mutta tuolloin 90-luvun lopulla Massive Attack kuulosti täysin omalaatuiselta. Vielä tänäkin päivänä olen kuitenkin sitä mieltä, että Mezzanine on trip hopin hienoin ja kirkkain taidonnäyte. Kriitikot olivat yleisesti ottaen samaa mieltä. Levy löytyy monilta 'kaikkien aikojen parhaat levyt' -listalta ja myyntitilastoissakin levy keikkui listojen kärjessä.

Rumpusoundit kaikuvat välillä melko luonnollisen kuuloisina, vaikka musiikissa muuten käytetäänkin melko paljon elektronisia sämpläyksiä. Muita perinteisiä bändisoittimia rumpujen lisäksi erottuu musiikista varsin harvoin. Soundissa on tiettyä suureellisuutta ja tavanomaista kitaraa ja pianoa ei edes jää kaipaamaan. Lauluäänet vaihtelevat levyllä melko paljon laidasta laitaan, mutta silti kappaleissa säilyy yhtenäinen ilme. Mezzanine onkin harvinaisen yhtenäisen kuuloinen albumi, jonka kappaleet toimivat parhaiten yhdessä kokonaisena albumina. Kansikuvan suurennetun hyönteisen versoilevat raajat kuvaavat hyvin musiikin luonnetta synkkänä ja pelottavana.

Albumin avaa pahaenteisen junnaava Angel, jonka matalalta kumisevat bassot purkautuvat lopulta aggressiivisesti hakkaaviin rumpuihin. Kappale sopii erinomaisesti avausraidaksi sen nostattavan vaikutuksen vuoksi. Risingsonin hönkäillyt puhelaulut, suhisevat sämplet ja jumittavat bassot luovat hypnoottisen shamanistisen tunnelman. Teardrop oli levyn tunnetuin hitti, jonka melodiassa ja äärettömän kauniissa laulussa on kuultavissa enemmän toivoa ja valoa, kuin muulla levyllä. Ruotsalainen laulaja-lauluntekijä José Gonzales on tehnyt kappaleesta hienon version. Exchangessa kuullaan luonnollisena kumisevaa kontrabassoa, jonka ympärillä kaikuvat elektroniset efektit ja rahiseva levysoittimen soundi. Dissolved Girlissä hypnoottinen tikittävä komppi ja helisevät kitarat yhdistyvät käheään naislaulajan ääneen. Black Milk on mielestäni ehkä levyn hienoin kappale. Trip hopille tyypillinen levysoittimen rahina, matalat hypnoottiset bassot ja erikoisilla soundeilla varustetut pianot yhdessä kauniin laulun kanssa tekevät tästä pahaenteisestä kappaleesta kuin malliesimerkin trip hopin maailmasta. Levyn nimikkokappale Mezzanine tarjoilee albumin elektronisinta soundia. Group Four jatkaa levyn hypnoottista linjaa. Tunnelmasta tulee mieleen pimeät sivukujat ja autiot puistot, jossa pimeät varjot liikkuvat nopeasti pois näkyvistä.

Massive Attackin levyt ovat itsenäisiä kokonaisuuksia ja jokainen niistä esittelee hieman erilaisen yhtyeen. Olen kirjoittajakollegani Heinin kanssa samaa mieltä siitä, että Mezzanine on yhtyeen kirkkain tähti, mutta pidän myös muista Massive Attackin tekeleistä. Täytyy myöntää, että yhtyeen kaksi ensimmäistä levyä Blue Lines ja Protection, eivät ole tehneet minuun suurta vaikutusta, mutta pidän Mezzaninen seuraajia 100th Windowta ja Heligolandia varsin oivallisina albumeina. Mezzanine on yhtenäisen soundinsa ansiosta tietynlainen konseptilevy, joka on oivallinen esimerkki siitä, miten toimiessaan juuri albumi on täydellinen musiikkiformaatti. Yksittäiset kappaleet eivät koskaan pystyisi saamaan aikaan näin vaikuttavaa kokemusta.

Ks. myös Heini: 59. Massive Attack - Mezzanine (1998)

Albumi Spotifyssa.

Blogin säännöt.
Miken top 100.