Mikke: 75. Fleet Foxes - Fleet Foxes (2008)

Fleet Foxes on listani ensimmäinen niin sanottu Portland -yhtye. Portlandin kaupungista Oregonin osavaltiosta on jo jonkin aikaa ilmestynyt huomattava määrä loistavia vaihtoehtoartisteja. Fleet Foxes nousi esikoisalbumillaan aivan puun takaa yhdeksi parin vuoden takaisen kesän eniten kuuntelemistani levyistä. Yhtye tekee ajatonta folk -musiikkia, jonka soundi kaikuu heleän kauniina ja kesäisenä. Fleet Foxes esiintyy tänä kesänä Suomessa Ruisrockissa, mutta yhtyeen esiintyminen osuu harmillisesti eri päivälle, kuin kaksi muuta mielestäni mielenkiintoista artistia, Elbow ja The National. Nämäkin yhtyeet ovat eri päivinä keskenään, joten Ruisrock taitaa valitettavasti jäädä kohdaltani väliin. jos nämä yhtyeet olisi sijoitettu samalle päivälle, minulla olisi jo lippu Turkuun.

Fleet Foxesin soundi kuulostaa joka hetki joltain muulta, mutta ei kuitenkaan miltään muulta. Yhtye on kutonut vanhoista folk -vaikutteista täysin itsensä kuuloista musiikkia. Helisevät kitarat, kumisevat rummut, tamburiinit ja mahtavat laulustemmat tarjoilevat massivisen kaunista kuultavaa. yhtyeen juuri ilmestyneeseen kakkoslevyyn en ole vielä liiemmin tutustunut, mutta yhden kuuntelukerran perusteella sekin on hyvin tutustumisen arvoinen.

Levy alkaa kappaleella Sun it Rises, jonka introssa kuuluu Yhdysvaltojen etelävaltiot. Erityisesti mieleeni tulee Coenin veljesten elokuva O Brother, Where Art Thou? Näppäilty banjo yhdistyy kauniisti lievästi säriseviin kitaroihin. White Winter Hymnal huokuu leppoisaa kesätunnelmaa. Laulustemmat ovat uskomattoman hienot! Ragged Wood nostaa levyn tempoa mukaansa vetävällä rullaavalla kompilla. Tiger Mountain Peasant Song on ehkä levyn kaunein kappale. Robin Pecknoldin kuulas ääni tulee kuin toisesta maailmasta. He Doesn't Know Whyn melodia kuulostaa kaikkine koukkuineen välillä toiselta Portland -bändiltä, The Shinsiltä. Heard Them Stirring kuulostaa siltä, kuin se olisi sävelletty, ja miksei myös nauhoitettu, luolassa. Kaikuvat soundit ja japani-vaikutteet luovat valloittavaa mystiikkaa. Your Protector kaikuu massiivisena taidonnäytteenä, jossa huilulla on suuri osa hienon lopputuloksen saavuttamisessa. Blue Ridge Mountainsia olisi paremmin tietämättä todella vaikeaa sijoittaa millekkään vuosikymmenelle. Levy loppuu hiljaiseen folklaulantaan kappaleessa Oliver James.

Fleet Foxes on todisteena siitä, että kun uskaltaa kaivaa vaikutteita tarpeeksi rohkeista lähteistä, voi saada aikaiseksi jotain todella hienoa. Fleet Foxesin musiikki sopii erinomaisesti Suomen kesään, jossa välillä aurinko paistaa, välillä sataa. Soundeissa kuuluu taivaalla hiljakseen lipuvat pilvet ja veden soljuva liplatus. Nyt on hyvä aika kuunnella Fleet Foxesia.

Katso myös: Heini: 81. Fleet Foxes - Fleet Foxes (2008)

Albumi Spotifyssa.

Blogin säännöt.
Miken top 100.