Levyn on tuottanut Reediä ihaillut David Bowie, joka laulaa muun muassa myös taustoja tällä levyllä. Bowien vaikutus kuuluu mielestäni voimakkaasti levyllä. Toisaalta Reedin vaikutusta Bowien musiikkiin ei voida korostaa koskaan liikaa. Ehkä nämä muusikot inspiroituivat toistensa musiikista yhtä lailla. Musiikki ainakin on paikoitellen hämmentävän samanlaista. Velvet Undergroundin aikaisen rosoisemman taiderockin rinnalle on ilmaantunut paljon piirteitä, jotka ovat ominaisia 1970-luvun glam rock-aallolle.
Levy käynnistyy kappaleella Vicious, jonka villit rytmit ja autotallimaiset kitarat tuovat mieleen Iggy Popin tuotokset. Perfect Day on todellinen klassikko! Kappaleen kauneus on aivan omaa luokkaansa. Itse hullaannuin kappaleeseen lopullisesti kuultuani kappaleen soivan Mark Rentonin heroiiniyliannostuksen taustalla elokuvassa Trainspotting. Hangin' Round edustaa perinteisempää glam rock-soundia. Walk on the Wild Side oli aikansa hitti ja täytyy sanoa, että tässä hiljaisessa ja lakonisessa laulutyylissä on sitä jotain. Satellite of Lovessa on hienoja musikaalimaisia melodioita ja erityisesti omituiset taustalaulut kuulostavat hienoilta. Tähän kappaleeseen tutustuin alunperin elokuvassa Velvet Goldmine. Wagon Wheelin soulmainen loppunostatus toimii loistavasti. I'm So Freen glam rock tyylittelyt saava jalan vipattamaan. Goodnight Ladies lopettaa levyn viihdejazzmaisiin tunnelmiin, jossa puhaltimet soivat viekoittelevasti.
Levyllä on monia loistavia kappaleita, mutta yhtenäistä tunnelmaa siitä ei välttämättä välity, niinpä onkin vaikea sanoa, mihin tilanteeseen levy erityisesti sopisi. Juhlaillan aloittelusta yksinäiseen tunnelmointiin, Transformerilta löytyy tarjottavaa eri tilanteisiin ja tunnetiloihin. Tämä albumi todella ansaitsee klassikon statuksensa.
Albumi Spotifyssa
Blogin säännöt.
Miken top 100.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti