Heini: 78. The Hives - Veni Vidi Vicious (2000)

Vielä esikoisalbumillaan Barely Legal The Hives oli liian punk minun makuuni, mutta kakkosalbumi Veni Vidi Viciousin siirtymä melodisempaan suuntaan toi esille yhtyeen parhaat puolet. Musiikki oli yhä täynnä rosoista asennetta, mutta vokaaliosuudet olivat laulua huutamisen sijaan. The Hives sopii loistavasti liian energian purkamiseen tällaiselle nössömusiikin ystävälle kuin minä: musiikki on tarpeeksi voimakasta, muttei liian pelottavaa.

The Hivesin tähänastisen uran täysosumat yksittäisten biisien saralta löytyvät Veni Vidi Vicious -levyltä. Hate to Say I Told You So, Die, All Right!, Main Offender sekä Supply and Demand osuvat juuri siihen suoneen, mihin yhtye yrittää piikittää. Muutkin levyn biisit noudattelevat samaa toimivaa linjaa. Hieman tasapaksu albumi kyllä on, mutta ehkä tämän tyylisuunnan bändiltä ei edes pidä odottaa kovin laajaa variaatioita kappaleidensa välillä.

Pelottavimmat keikkahetkeni lienen elänyt Nosturissa pari vuotta sitten, kun The Hives esiintyi siellä ikärajattomalla Suosikki-klubilla. Yli-innokkaat teinipunkkarit teilasivat varhais-Hivesia fiilistelleet vanhusfanit surutta pois eturivistä holtittomalla pogoamisellaan. Huolimatta hetkistä, jolloin sain pelätä henkeni puolesta, yhtyeen liveakti oli todella vakuuttava. Suosittelen käymään The Hivesin keikoilla aina, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus.

Albumi Spotifyssa.

Blogin säännöt.
Heinin top 100 -lista.