Heini: 63. Lily Allen – Alright, Still (2006)

Brittilaulaja Lily Allen todistaa, että vielä nykyäänkin nuorilla naisartisteilla voi olla asennetta ja tuo ihailemaani vihaisten naisten musiikkijoukkoon kaivatun 2000-luvun tuulahduksen – sittenkään kaikki tähän luokkaan kuuluvat artistit eivät jääneet 1990-luvulle. Allenilta on tähän mennessä ilmestynyt kaksi albumia, jotka molemmat ovat hyviä, mutta joista esikoisalbumi Alright, Still on ehdottomasti parempi.

Lily Allen luottaa yksinkertaisiin popmelodioihin ja suorasukaisiin sanoituksiin – mitään suurta kikkailua Alright, Still ei tarjoa. Usein kuitenkin toimivan popalbumin salaisuus on nimenomaan yksinkertaisuus ja niin on tässäkin tapauksessa. Albumi noudattaa tuttua kaavaa: slovarit ja reippaammat kappaleet vuorottelevat, kappaleet käsittelevät ihmissuhteita eri näkökulmista (joskin enimmäkseen niiden synkimpiä puolia).

Allenin biisit toimivat parhaiten, kun muiden ihmisten toiminta ottaa päähän. Joutuessaan baarissa kummallisten ahdistelijoiden kohteeksi, kannattaa kuunnella Knock ’Em Out:

Can't knock em out, can't walk away,
Try desperately to think of the politest way to say,
Just get out my face, just leave me alone,
And no you can't have my number,
"Why?"
“Because I've lost my phone.”

Osansa saavat myös entiset seurustelukumppanit Not Big- ja Smile-kappaleissa kun taas LDN kritisoi lontoolaista elämänmenoa:

Sun is in the sky, oh why, oh why
Would I wanna be anywhere else?
When you look with your eyes,
Everything seems nice
But, if you look twice,
You can see it's all lies

Jokainen kappale Alright, Still -levyllä on tarina - osa niistä aika hurjia sellaisia. Siitä huolimatta kannattaa kuunnella.

Albumi Spotifyssa.

Blogin säännöt.
Heinin top 100 -lista.