Heini: 71. MGMT – Congratulations (2010)

Yhdysvaltalaisen MGMT:n hittipitoisin albumi oli Oracular Spectacular ja vaikka tykkäänkin hyppiä tanssilattialla Time to Pretendin tai Kidsin tahtiin, levynä minuun vetoaa enemmän seuraaja Congratulations, jonka psykedeelinen soundi on kuin suoraan 1960-luvulta. Ehkä Congratulationsin hienous piileekin siinä, miten 2010-luvun hipsterisoundi kohtaa 1960-luvun häröilymusiikin ja leipoo aineksista kasaan varsin kelvollisen pitkäsoiton.

Tältä albumilta on vaikea nostaa tarkasteluun yksittäisiä biisejä. Vaikka jotkut raidat ovat toki parempia kuin toiset, levyn vahvuus on nimenomaan se, millaiselta se kuulostaa kokonaisuutena. Välillä biisien vaihtumista ei edes huomaa, sillä niin hyvin levy soljuu eteenpäin kappaleesta toiseen olematta silti mitenkään yksitoikkoinen tai tylsä.

Jos jotain huonoja puolia levystä pitäisi keksiä, voisi nyrpistellä nenäänsä yksittäisten hittibiisien puuttumiselle. Vaikka levy on sellaisenaan hieno ja toimiva kokonaisuus enkä haluaisi muuttaa siitä mitään, ikävä tosiasia vain on, että levyä tulee loppujen lopuksi kuunnelleeksi varsin harvoin juuri hittibiisien puutteen vuoksi. (Hittibiisillä tarkoitan tässä muista erottuvaa biisiä, jossa olisi aineksia hitiksi – en välttämättä singlejulkaisua, joka tosiasiallisesti olisi menestynyt listasijoituksillaan.) Usein valitsen kuunteluun levyjä, joiden jokin kappale soi päässäni. Haluan kuulla tuon kyseisen kappaleen ja samalla tulen kuunnelleeksi koko levyn. Congratulationsin kanssa ei koskaan käy näin, eikä levyä edes tee mieli alkaa kuunnella, jos ei ole täysin varma, että ehtii varmasti kuunnella sen häiriöttä alusta loppuun. Toisaalta juuri tämä ominaisuus saa minut arvostamaan levyä aina vain enemmän: oli MGMT:ltä rohkea veto lähteä hittilevyn jälkeen aivan erilaiselle linjalle kuin aiemmin. Suosittelen lämpimästi!

Albumi Spotifyssa.

Blogin säännöt.
Heinin top 100 -lista.