Mikke: 67. Turin Brakes - The Optimist LP (2001)

Turin Brakes kuuluu ensimmäisiin niin sanottuihin indie-artisteihin, joita aloin kuunnella. Olin yläasteella kuunnellut lähinnä 60- ja 70-luvun suuria nimiä ja vasta lukioaikoinani löysin kunnolla uuden musiikin, jota soittivat pääsääntöisesti pienten levy-yhtiöiden artistit. Nämä vaihtoehtoartistit, jotka ensimmäisenä löysin, ovat merkinneet minulle paljon ja niihin liittyy suuri tunnelataus. Nyt kuunnellessani levyä, joudun jälleen kerran toteamaan, että albumin olisi ehkä pitänyt olla korkeammalla listallani. Tulen tietysti varmasti sanomaan näin vielä monenkin artistin kohdalla, mutta silti en voi hehkuttaa Turin Brakesin hienoutta liikaa.

Turin Brakes on kahden Lontoolaisen miehen, Olly Knightsin ja Gale Paridjanianin duo, joka soittaa satumaisen kaunista folkia. Lauluäänet ovat persoonallisia, stemmat soivat täydellisen puhtaina ja laulutaidot ovat molemmilla huippuluokkaa. The Optimist LP on duon ensimmäinen pitkäsoitto, jolla kauniit pop-kappaleet soivat lähinnä akustisten kitaroiden voimalla. Kaikki perinteiset (ja myös jotkut ei-perinteiset) bändisoittimet ovat kuitenkin käytössä. Musiikin sävy vaihtelee hiljaisesta melankoliasta kesäiseen huolettomaan tunnelmaan. Lauluäänten käheys ja nasaali kannattavat uskomattoman määrän tunnetta. Myöhemmillä albumeillaan soundi on vaihtunut hieman sähköisempään suuntaan. Nämä myöhemmätkin levyt ovat ehdottomasti kuuntelun arvoisia, mutta ensimmäisen levyn akustinen tunnelma on mielestäni täysosuma.

Albumi käynnistyy satumaisen kauniilla maalailevalla kappaleella Feeling Oblivion, jonka monet teistä ovat saattaneet kuulla minun soittamanani jossain. Kappale on yksi kaikkien aikojen akustisen musiikin suosikeistani. Laulut soivat uskomattoman kauniina. Underdog (Save Me) on levyn ehkä hittimäisin kappale. Kitarasoolo on mahtava! Future Boy soljuu uneliaan hypnoottisena. The Door oli myös yhtyeen ensimmäisen EP:n nimi. Kappale tarjoilee radiosoittoonkin sopivaa kesäisen keveää tunnelmaa. State of Thingsin melankolisessa melodiassa kuuluu epätoivo ja ahdistus. By the TV Lightia kuunnellessa voi kuvitella pimeän asunnon yön unettomina pikkutunteina, jolloin vain television lumisade valaisee huoneen seiniä. Kontrabasso antaa kappaleelle hienon viipyilevän tunnelman. Slack nostaa levyn volyymi- ja tempotasoa rockimmalla tulkinnalla. Starship luo mielenkiintoisia äänimaisemia kokeilevilla soinnuillaan ja epätavallisella rytmityksellään. The Road esittelee jälleen yhtyeen huikeita laulutaitoja. Albumi loppuu kappaleeseen The Optimist, joka kuulostaa huolettoman kesäiseltä puistossamakaamismusiikilta.

Erityisesti kehotan kaikkia niitä henkilöitä, jotka arvostavat ennen kaikkea kauniita lauluääniä ja -taitoja tarttumaan The Optimist LP:hen. Kappaleet toimivat niin huolettoman kiireettömiin hetkiin, kuin murheellisiin tunnekuohuihinkin. Tässä todella ollaan kauneuden äärellä!

Albumi Spotifyssa

Blogin säännöt.
Miken top 100.