Mikke: 64. Beach House - Teen Dream (2010)

Tutustuin Beach Housen musiikkiin viime vuoden keväällä, kun kävin läpi vuoden 2010 Flow-festivaalin artisteja. Sadunomaiset melodiset kappaleet kiinnittivät huomioni. Festivaaleilla sitten Beach House oli sijoitettu lauantai-iltaan. Yhtye soitti yhtä aikaa festivaalin pääesiintyjän M.I.A.:n kanssa, joka ei olisi voinut minua vähempää kiinnostaa. Koko muuta festivaaliyleisöä ilmeisesti kiinnosti, sillä teltassa soitettu Beach Housen konsertti oli tyhjin, mitä koko festivaaleilla näin. Se oli Flown konserteista kuitenkin ehkä myös paras. Victoria Legrandin taianomainen laulu ja harkitun tyylikkäät taustat koskettivat uskomattomalla voimalla. Konsertin kappalejärjestys oli valittu nerokkaasti siten, että tunnelma nousi koko ajan intensiivisemmäksi. Loppu oli massiivista tunnevyöryä.

Beach Housen kaksi ensimmäistä albumia on jäänyt minulta vähemmälle kuuntelemiselle. Nekin kuulostavat varsin mielenkiintoisilta, mutta vasta yhtyeen kolmannella albumilla Teen Dream, soundit alkavat kuulostaa todella siltä, miltä niiden pitääkin kuulostaa. Lisäksi kappaleet ovat monitahoisempia ja niihin on helpompi tarttua. Albumi saikin kriitikoiden ylistävien arvioiden lisäksi melko mukavat myyntilukemat.

Albumi käynnistyy kappaleella Zebra, joka nousee hiljaisen yksinkertaisesta kitarariffistä huokailevien taustalaulujen säestyksellä pikku hiljaa isommaksi. Silver Soul kertoo kiellettyyn rakkauteen takertumisesta Legrandin äänen kaikuessa taivaallisena. Norwayn alun huokaillut lauluosuudet vievät ihon kananlihalle. Urkujen kääntyminen välillä epävireiseksi antaa kappaleelle omaperäisen ilmeen. Walk In the Parkin sovitus on loistava. Hakkaavat urut, puhtaan helisevät kitarat ja hunajainen laulu uhkuvat kauneutta. Used to Be alkaa viekoittelevan pirteänä mutta kääntyy tunnelmoivaan melankoliaan. Lover of Mine yhdistelee sydäntä särkevää tunnetta ja utuisia poppiurkuja. 10 Mile Stereon jumittavat kitarat ja korkeat laulut kaikuvat kaukaisen kauniina. Kappaleen korkeissa kitaroissa on kuultavissa vaikutteita 2000-luvun post rock -yhtyeistä. Levy loppuu kappaleeseen Take Care, joka nousee massiiviseksi, riipivän kauniiksi balladiksi.

Teen Dreamin sanoituksissa on kuultavissa rakkaustarina, joka on kielletty, väärin ja tapahtuu väärään aikaan. Rakkaus vetää kuitenkin puoliskoja toisiaan kohti liian voimakkaasti. Kielletyn rakkauden mukaisesti kappaleet vaihtelevat kauniin suloisista hetkistä sydäntäsärkevään suruun ja epävarmuuteen. Levyn tunnelma sopii romanttisiin hetkiin, suruun ja myös leppoisiin iltapäiviin. Tämä on todella yksi viime vuosien parhaista albumeista.

Katso myös Heini 27. Beach House - Teen Dream (2010).

Albumi Spotifyssa

Blogin säännöt.
Miken top 100.