22.6.2011

Mikke: 62. The Organ - Grab That Gun (2004)

The Organ on kanadalainen viiden naisen muodostama new wave -yhtye. New wavelle tyypilliseen tapaan diskanttiset bassot kumisevat selkeinä, kitarat helisevät välillä kuulaan puhtaina ja välillä vonkuvat pahaenteisen särisevinä. Katie Sketchin lakoninen lauluääni huokuu new wave tunnelmaa. Vaikka levy onkin 2000-luvun tuotos, sen soundimaailma katsoo vahvasti 80-luvun vaihtoehtomusiikin suuntaan. Yhtyeen musiikkia voidaankin verrata sellaisiin suuriin nimiin kuin The Smiths, The Cure ja Joy Division. Tummasävyinen melankolia ja tanssittavat monotoniset rytmit tuovat erehtymättömästi mieleen 80-luvun Manchesterin.

Bändin perustamiseen liittyi ajatus siitä, että eri soittimia soittamaan valittiin ihmisiä, jotka eivät olleet kovin harjaantuneita kyseisen soittimen soittamisessa. Tavallaan yhtyeen jäsenet siis soittivat heille epätyypillisiä soittimia, mikä on kyllä kuultavissa yksinkertaisesti soitetuissa kappaleissa. Soitto ei kuitenkaan missään mielessä ole huonoa, se on vain yksinkertaista. Tästä yksinkertaisuudesta nivoutuu kuitenkin kaunista ja mukaansatempaavan synkkää musiikkia. Levy kestää vain puoli tuntia, mutta jokainen hetki on loistava!

Levy alkaa mahtavasti yhtyeen eniten promoamalla kappaleella Brother, josta on myös julkaistu musiikkivideo ja sitä on soitettu muun muassa L-koodi tv-sarjassa. Varoituksena mainittakoon, että kertosäe jää helposti soimaan päässä pitkäksi aikaa. Steven Smithin urut ja mouruavat kitarat säestävät mahtavasti alakuloista melodiaa. Love, Love, Love tuo ilmoille kaikuja 80-luvun Manchesterista. Basement Band Song on taattua indie-tanssihittimateriaalia. Sinking Hearts on ehkä levyn rajuin kappale, jonka mustassa melodiassa ja laulutulkinnassa kuuluu suurta epätoivoa. A Sudden Death laittaa jalan hakkaamaan rytmiä lattiaan. There Is Nothing I Can Dossa basso ottaa ison roolin ja yhdessä korkeiden kuulaiden kitaroiden ja lämpimän urkumaton kanssa on luotu omalaatuisen hieno tunnelma. I Am Not Surprised toimii kuin junan vessa! No One Has Ever Looked So Dead soi vaihteeksi duurissa synkästä nimestään huolimatta. Memorize the City lopettaa levyn yhteen ehdottomista levyn kohokohdista. Melodia on välillä karmivan pelottava, välillä lohduton ja täynnä surua.

Grab That Gun jäi yhtyeen ainoaksi pitkäsoitoksi. Yhtyeen välit kiristyivät suosion tuoman keikkailutahdin johdosta. Yhtyeen perustaja ja johtohahmo Sketch stressaantui kiivaasta kiertuetahdista ja riitelystä bänditovereittensa kanssa ja pisti pillit pussiin vuonna 2006. Tosin yhtye kokoontui yhteen vielä 2008 julkaisemaan vanhoista demoista kootun EP:n Thieves. Monet yhtyeen jäsenistä ovat jälkeenpäin aloittaneet omia sooloprojekteja tai soittavat muissa kokoonpanoissa. Näihin en ole vielä tutustunut, mutta jos näiden projektien soundi ja meininki on lähelläkään The Organin synkkää new wavea, tahtoisin ehdottomasti päästä kokemaan tätä musiikkia myös livenä.

Albumi Youtubessa

Blogin säännöt.
Miken top 100.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti