Jos jotain negatiivista pitäisi sanoa, mielestäni albumi on ehkä hieman liian pitkä. Yli kaksi tuntia on pitkä aika kuunnella keskittyneesti yhtä albumia. Tiivistämällä parhaat kappaleet yhdelle levylle, oltaisiin voitu saada aikaiseksi vielä tätäkin mestarillisempi lopputulos. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin, sillä koko levy tarjoaa loistavaa musiikkia. Billy Corganin tavaramerkkimäinen nasaali soi välillä raskaiden ja välillä kuulaan melodisten kitaroiden keskellä. Myös rytmiryhmä hoitaa tehtävänsä moitteettomasti. 1990-luvulla niin sanottu vaihtoehtomusiikki nousi myös valtavirran suosioon. The Smashing Pumpkinsin ohella esimerkiksi Nirvana ja Pearl Jam nousivat levymyynnin kärkeen niin sanotulla vaihtoehtomusiikilla. Mellon Collie nousikin heti listojen kärkeen, jonka lisäksi kriitikot ylistivät sitä. Albumi on edelleen 1990-luvun myydyin tupla-albumi.
Levy käynnistyy albumin nimikkokappaleella, joka toimii introna levyn tunnelmaan. Pianolla soitettu kaunis melodia johdattaa albumin sadunomaiseen tunnelmaan. Tonight, tonight polkaisee levyn kunnolla käyntiin mahtipontisella jousi-introllaan. Kyseessä on mielestäni levyn hienoin kappale; Kauniit jouset, mahtavat nostatukset ja jättimäinen tunne Corganin laulussa saavat niskakarvat nousemaan pystyyn. Zero oli tuo ensimmäinen kappale yhtyeeltä, jonka kuulin Simpsoneissa. Raskas komppi yhdistettynä aggressiiviseen esiintymiseen ja melankoliseen melodiaan iskee tajuntaan vahvasti. Bullet With Butterfly Wings oli albumin ykköshitti, eikä suotta. Kertosäe saa kuulijan kuin kuulijan hyppimään ja laulamaan mukana. Galapogos hiljentää levyn tempoa kauniilla soljuvalla soinnillaan, joka muistuttaa hiljaisten aaltojen lyömistä rantaan. Kappale nousee hienosti massiivisiin sfääreihin. Thirty-Three esittelee akustisempaa soundia, jonka taustalla kuullaan omituisia efektejä kuin ennakkona yhtyeen myöhemmistä elektronisista vaikutteista. In the Arms of Sleep kertoo kauniissa kappaleessa kaipauksesta kumpuavasta unettomuudesta. 1979 tarjoilee iloisempaa tunnelmaa radiosoittoon hyvin sopivassa kappaleessa. Farewell and Goodnight lopettaa levyn uneliaaseen ja laahaavaan hyvänyön toivotukseen, jossa kuullaan kaikkien yhtyeen jäsenten laulua.
Levy on takoitettu konseptialbumiksi, jossa käsitellään elämän ja kuoleman kiertokulkua. Sanoitukset kertovat teini-iän ongelmista, unettomuudesta, rakkaudesta ja surusta. Corgan onkin halunnut omistaa albumin 14-24-vuotiaille kertoakseen mitä hän itse tunsi tuon ikäisenä. Albumin tarunhohtoinen tunnelma, jossa vastakkainasettelut yön ja päivän, rakkauden ja vihan, ilon ja surun, sekä elämän ja kuoleman välillä vaihtelevat on mahtavaa kuunneltavaa. Kaikki klassikon ainekset ovat kasassa!
Katso myös Heini: 54. The Smashing Pumpkins - Mellon Collie and the Infinite Sadness (1995)
Albumi Spotifyssa
Blogin säännöt.
Miken top 100.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti