Lainasin Mule Variationsin Seinäjoen kaupunginkirjastosta joskus vuosituhanteen vaihteessa, kun olin nuori ja innokas kokeilemaan kaikenlaista uutta musiikkia. Olin lukenut tarkkaan musiikkilehtiä ja -kirjoja, joiden perusteella olin muodostanut käsityksen siitä, mitä bändejä ja artisteja minun tulisi kuunnella. Tom Waits oli yksi näistä. Niinpä marssin kirjastoon ja käteeni sattui sattuman oikusta Mule Variations. Waitsin rahiseva ääni ja kohtalokkaat sanoitukset kietoivat minut pauloihinsa ja kuuntelin levyä ahkerasti – jopa niin ahkerasti, että päätin hankkia sen myös omaan levyhyllyyni, kun kirjaston kappaletta ei voinut rajattomasti pitää itsellään.
Levy on hyvin monikäyttöinen. Kuuntelemalla kappaleita Hold On, House Where Nobody Lives, Pony, Picture in a Frame, Georgia Lee, Take it with Me ja Come on up to the House se on loistava nukahtamislevy rauhallisen kauniine melodioineen. Vaihtoehtorokkia halutessaan voi sen sijaan keskittyä kappaleisiin Big in Japan, Lowside of the Road, Black Market Baby, Eyeball Kid tai Filipino Box Spring Hog. Kun haluan tuntea kauhuelokuvan katsomiseen verrattavia kylmiä väreitä, soitan What’s He Building in There:n.
Vaikka nuorella Waitsilla on kiistämättömät ansiot 1970-luvun tuotannossaan, myös vuosituhanteen vaihteen vanhempi ja viisaampi Waits on ehdottomasti tutustumisen arvoista musiikkia. Kummallekin Waitsille on käyttötarkoituksensa – onhan kyseessä yksi aikakautemme arvostetuimmista ja taitavimmista artisteista.
Katso myös Mikke: 60. Tom Waits - The Heart of Saturday Night (1974).
Albumi Spotifyssa.
Blogin säännöt.
Heinin top 100 -lista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti