Heini: 15. The Crash - Comfort Deluxe (1999)

Ne, jotka ovat joskus olleet kanssani The Crashin keikoilla tai muutoin puhuneet kanssani tämän turkulaisyhtyeen musiikista, tietävät millainen The Crash- ja Teemu Brunila-fiksaatio minulla on. Fiksaatio alkoi ystäväni esiteltyä minulle bändin esikoislevyä kesällä 2000, kun olimme aikeissa mennä Provinssirockiin, missä myös The Crash esiintyi. En voinut uskoa, että joku Suomessa osasi tehdä näin söpöä musiikkia. Brunilan persoonallinen lauluääni ärsyttää monia, mutta minä ihastuin siihenkin välittömästi. Valitettavasti yhyteen diskovaikutteisemmat myöhemmät albumit eivät yllä esikoisen tasolle (vaikka hyviä ovatkin). Se ei kuitenkaan muuta miksikään sitä tosiasiaa, että Comfort Deluxe on yksi hienoimmista albumeista, joka on popmusiikin historiassa tehty. Se palauttaa varmasti paatuneimmankin kyynikon uskon rakkauteen.

Comfort Deluxea kuunnellessa voi melkein nähdä halinallejen, hattaroiden ja vaaleanpunaisten sydänten singahtelevan edestakaisin välittömässä läheisyydessä olevassa ilmatilassa. Kappaleen avausraita Sugared kuvaa nimensäkin puolesta hienosti sitä, miltä tämä albumi kuulostaa. Sitäpaitsi ei voi olla pitämättä levystä, jonka avausraidan ensimäiset säkeet sanovat "jeans I love you / you keep me warm". Avausraidan lisäksi on mainittava ainakin I Never Dance -kappale joka on levyn parhaimmistoa. Se alkaa ylistyksellä jaloille "I love these feet / they get me home when I'm all alone" ja jatkuu yhtä hienolla linjalla loppuun saakka.

Ehdoton lempikappaleeni levyltä - monien loistavien kappaleiden joukosta - on mielikuvitusmaailmaan pakenemisesta kertova World of My Own. Jo pienestä pitäen minulla on ollut tapana paeta oikean maailman harmautta mielikuvitusmaailmojen pariin. Vanhemmalla iällä tätä pakoreittiä on tullut käytettyä harvemmin, mutta ainakin vaikeiden elämäntilanteiden aikana on välillä hyvä kuvitella kaikki paremmaksi. Siitä laulaa Brunilakin:

Sorrows are easy to hide in states of mind
Then all of a sudden I'm fine and everything's allright
Here, in a world of my own
Everything's confused harmlessly untrue
Here I can almost live and forget you
It is all unreal in this world of ideals
Even the illusions seem so clear

The Crash-fanitukseni alkoi Provinssirockista vuonna 2000 ja samassa paikassa näin yhtyeen viimeistä kertaa livenä yhdeksän vuotta myöhemmin heidän jäähyväiskiertueellaan. Konsertti oli loistava, kuten The Crashin konsertit aina olivat, ja kun Brunila kertoi viimeisen kappaleen alkavan, puhkesin kyyneliin. Ikävöin teitä The Crash, tulkaa takaisin!

Albumi Spotifyssa.

Blogin säännöt.
Heinin top 100 -lista.