Neon Bible on mahtipontinen levy. Mormoneiksi tunnustautuneet yhtyeen jäsenet laulavat taivaasta, uskonnollisen ihmisen elämän vaikeuksista ja muista taivaallisista aiheista jykevien urkujen säestämänä. Varsinaisesta gospel-musiikista ei kuitenkaan ole kyse, eikä minunlaiselleni ateistillekaan tuota vaikeuksia kuunnella uskonnollisia sanoituksia, sillä musiikki on niin hyvää ja vakuuttavaa. Ei tällaiseen mahtipontisuuteen edes voisi yhdistää maallisia lyriikoita. Arcade Firen musiikki on jumalaista.
Vaikka Neon Bible on hieno albumi, siihenkin on päässyt mukaan yksi heikko hetki: kappaleen Black Wave/Bad Vibrations ensimmäiset puolitoista minuuttia voi huoletta ohittaa. Vaikka kappaleen alussa sooloa laulava Régine Chassange on hyvä taustalaulaja, ei hänen ohut ja vaatimaton äänensä kuulosta kovinkaan vakuuttavalta aviomiehensä Win Butlerin upeaan lauluääneen verrattuna. Onneksi tilanne muuttuu kappaleen alun jälkeen, kun Butler pääsee jälleen ääneen. Muita heikkoja kohtia levyllä ei sitten olekaan.
Jos minun pitäisi nimetä levyn parhaat kappaleet, olisi hittibiisien Intervention ja No Cars Go lisäksi mainittava sydäntä riipivä Ocean of Noice sekä levyn hieno päätösraita My Body is a Cage. Lempibiisien nimeäminen yhdentoista loistavan kappaleen joukosta on kuitenkin aika turhaa, joten kehotan jokaista mahtipontisen indierockin ystävää kuuntelemaan tätä levyä huolellisesti alusta loppuun.
Ks. myös Mikke: 66. Arcade Fire – Neon Bible (2007).
Albumi Youtubessa.
Blogin säännöt.
Heinin top 100 -lista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti