Mikke: 28. The Ark - In Lust We Trust (2002)

Kuten ehkä tämän blogin lukijoille on selvinnyt, pidän erityisen paljon melodisuudesta ja massiivisuudesta musiikissa. The Ark käyttää näitä molempia musiikissaan loistavasti. Kappaleiden räjähtävät nostatukset ja tarttuvat kertosäkeet jäävät helposti päähän soimaan ja tanssittavat ihmisiä villisti. Suuri osa yhtyeen viehätyksestä perustuu myös live-esiintymisiin. Ensimmäisen kerran nähdessäni The Arkin livenä Tavastialla, olin äärettömän innoissani. Monet rock -maneerit on toteutettu taitavasti ja yleisö ei varmaan millään muilla keikoilla ole yhtä vahvasti mukana luomassa tunnelmaa. Tosin olin hieman pettynyt huomatessani, että yhtye käyttää samoja kikkoja lähes jokaisella keikallaan. Ensimmäinen kerta oli mahtava, mutta kun samat jutut ja kappaleet esitetään uudestaan, hohto katoaa. Nyt tänä keväänä näin yhtyeen pitkän tauon jälkeen ja uusien ideoiden myötä konsertti oli jälleen mahtava kokemus. Tämän edelleenkin meneillään olevan kiertueen jälkeen yhtye on ilmoittanut laittavansa pillit pussiin.

Ola Salon ääretön lavakarisma yhdistettynä taitaviin soittajiin tekee The Arkista loistavan live-yhtyeen, mutta varsinkin kahdella ensimmäisellä levyllä musiikki kuulostaa mahtavalta myös stereoista. Musiikissa on julistavaa mahtipontisuutta, jota voi ehkä verrata vain Queenin musiikkiin. Sanoitukset toimivat manifestina homojen oikeuksille, mistä yhtye on saanut paljon huomiota. Ironisesti yhtyeen menestykseen Yhdysvalloissa on vaikuttanut positiivisesti kristillisten tahojen kieltävä suhtautuminen. In Lust We Trust on The Arkin varmasti mahtipontisin ja kunnianhimoisin levy. Se on myös ensimmäinen yhtyeen levy, joka päätyi levyhyllyyni ja pidänkin sitä heidän parhaanaan. Kappaleiden melodisessa massiivisuudessa on valtavasti tunnetta.

Levy alkaa tunnelmaa kasvattavalla kappaleella Beauty Is the Beast, jonka glam rock henkinen melodinen ote johdattaa hienosti levyn tunnelmaan. Father of a Son on massiivinen manifesti homojen adoptio-oikeuden puolesta. Jepsonin soittamat rokkikitarat antavat mahtavaa potkua tälle keikoilla todella kovaa potkivalle rock -kappaleelle. Tell Me This Night Is Over laskee tempoa balladiin, jonka taustalaulut ovat omaa luokkaansa. Calleth you, Cometh I on yksi kaikkien aikojen hienoimpia kappaleita. Ääretön mahtipontisuus nostatuksineen ja voimasointuineen nostaa kylmät väreet selkään. Keikoilla laulettava kirkkokuorolaulu tästä kappaleesta on hienoimpia live -kokemuksia koskaan! Disease yhdistelee maltillisempaa hiljaisen kaunista melodiaa koukuttavaan kertosäkeeseen, jonka julistavuudessa on tiettyä hienoa maailmanlopun tunnelmaa. Vendelay on levyn hitain slovari, jonka kaunis melodia toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan. C-osa on kappaleen kohokohta. 2000 Light-Years of Darknessin glam-rock kiekaisut ja täydelliset pop-koukut potkivat hienosti ja yhdistyvät kauniiseen kertosäkeen melodiaan. The Most Radical Thing to Do lopettaa levyn komeasti yhtenä yhtyeen parhaista kappaleista. Melodian kauneus ja maailmanlopun tunnelmat julistavat ehdottomasta oikeudesta rakkauteen. Lopun nostatus nostaa koko ihon kananlihalle.

The Arkin kaksi ensimmäistä levyä ovat mahtavaa kuunneltavaa. Kolmannelle levylle osui vielä monta hienoa hittiä, vaikka massiivisuuden taso laskikin hieman suoremman rockin tieltä. Neljäs levy oli jo melko suuri pettymys, puhumattakaan viidennen levyn suorasta huonoudesta. Ehkä onkin siis hyvä, että The Ark pistää pillit pussiin nyt, jos potentiaali on jo käytetty loppuun. Kuitenkin kaksi ensimmäistä levyä tulevat aina olemaan modernin glam rockin mestariteoksia. The Ark suodattaa suuria tunteita rakkaudesta ja suvaitsevuudesta tanssilattialla, konserteissa ja levyillä. In lust we trust!

Ks. myös Heini: 10. The Ark - We Are The Ark (2000).

Albumi Spotifyssa

Blogin säännöt.
Miken top 100.