Mikke: 23. Death Cab for Cutie - Plans (2005)

Tutustuin Death Cab for Cutien musiikkiin vasta läpimurron myötä Plans -albumin julkaisun aikoihin. Muistan olleeni käsittämättömän innoissani Berliiniläisellä indieklubilla Soul Meets Body -kappaleen pärähtäessä soimaan. Vastaanotto klubilla oli muutenkin mahtava. Tätä blogilistaani valitessa, minulla oli todellisia vaikeuksia päättää valitsisinko yhtyeen parhaaksi levyksi tämän Plansin vai sitä edeltäneen albumin Transatlanticism. Päädyin kuitenkin Plansiin perinteisten syiden takia (eli tähän tutustuin ensin ja se löytyi myös ensin levyhyllystäni). Death Cab for Cutien musiikki on raikasta ja taidokkaasti soitettua indie rockia, jonka pääosaa näyttelee laulaja Ben Gibbardin kuulaan korkea lauluääni. Säröä käytetään kitaroissa paljon, mutta myös puhtaat äänet saavat osansa. Lisäksi erikoiset soitinvalinnat ja efektit auttavat luomaan taianomaista tunnelmaa.

Gibbard on kommentoinut levyllä olevan tietty teema, joka liittyy siihen, että suunnitelmat harvoin toteutuvat täydellisesti ja niitä pitäisikin ajatella enemmänkin toiveina, kuin oikeasti toteutuvina asioina. Tämä ennakoimattomuus on mielestäni hieno teema yhteiskunnassa, jossa painotetaan suunnitelmallisuuden ja esimerkiksi urapolkujen merkitystä elämän valinnoissa. Epävarmuus ja yllätyksellisyys tekee elämästä mielenkiintoista ja elämisen arvoista. Kappaleiden aiheet osuvat usein yhteen niin sanotun pääteeman kanssa. Laulut kertovat muun muassa suhteen kariutumisesta, kuolemasta ja väärinymmärryksistä. Nämä kaikki ovat elämään kuuluvia tosiasioita, joita usein on kuitenkaan vaikeaa tai mahdotonta suunnitella. Levyn kappaleissa kuuluu sekä äärimmäistä surua, että toiveikkuutta ja iloa. Tunnetilan vaihtumisista riippumatta, kyseessä on hienon yhtenäinen kokonaisuus.

Levy alkaa nostatuskappaleella Marching Bands of Manhattan, jonka melodiassa on samaan aikaan kiireettömän toiveikasta leppoisuutta ja toisaalta myös kaihoisaa syksyisyyttä. Soul Meets Body on levyn kiistaton hittibiisi, jonka discokomppi sopii tanssilattialle, mutta lisäksi sen synkähkössä melodiassa ja sanoissa on ajatusta ja tunnetta. Yksi hienoimmista indiehiteistä koskaan! Summer Skin yhdistelee rauhallista pianoa pärisevään marssikomppiin. Surumielisen melodian täyttää kuitenkin kauniit muistot huolettomista kesäpäivistä, jotka kääntyvät lopussa pettymykseen. Different Names for the Same Things soi kaukaisena kaikuvalla pianosoundilla hiljaisen raakana. I Will follow You In to the Dark on synkin koskaan kuulemani rakkauslaulu. Akustisen kitaran säestämä kaunis melodia kertoo kieron romanttisen tarinan. Your Heart Is an Empty Room nostattaa heti ensimmäisillä sekunneillaan ihon kananlihalle. Puhtaana kaikuvat sähkökitarat yhdistyvät hienosti pehmeänä soivaan akustiseen mattoon. Someday you Will Be Loved on itseensä pettyneen ihmisen toive siitä, että rakastettu saisi tuntea oikeaa rakkautta jonkun muun kanssa, koska itse koki olevansa lähinnä vain pahaa unta toiselle. Tällaista synkkyyttä on harvoin, jos koskaan pystytty kuvaamaan näin kauniisti. Crooked Teeth oli levyn toinen hitti, jonka yleisilme on paljon muuta levyä valoisampi. Kekseliäs bassoriffi toimii hienosti. What Sarah Said on synkeän kaunis pianovoittoinen balladi, joka nousee pimeisiin korkeuksiin. Brothers on a Hotel Bed on mielettömän kaunis melankolinen viipyilevä kappale, jossa Gibbardin ääni on satumaisen hieno. Levy loppuu mielettömän hienoon balladiin Stable Song, joka sopii täydellisesti illan viimeiseksi hitaaksi.

Death Cab for Cutien alkupään levyt ovat melko raakoja lo-fi soundinsa ansiosta. Yhtyeen parhaan vaiheen muodostaa mielestäni Photo Album, Transatlanticism ja Plans. Seuraavaksi ilmestynyt Narrow Stair sisälsi muutaman loistavan kappaleen, mutta muu levy kääntyi hieman vaatimattomammaksi aikuisrokiksi. Näin on arvosteluissa haukuttu myös uusinta levyä, jota en vielä ole ehtinyt kuunnella. toivon kuitenkin, että Death Cab for Cutien ura ei ole lopullisesti kääntynyt väärään suuntaan, sillä parhaimmillaan yhtye on mielettömän kaunista ja oivaltavaa. Plans on musiikkinsa, teemansa ja tunnelmansa puolesta uskomattoman hieno levy!

"And it came to me then that every plan is a tiny prayer to Father Time"

Katso mysö Heini: 22. Death Cab for Cutie - Plans (2005).

Albumi Spotifyssa

Blogin säännöt.
Miken top 100.