Heini: 24. Beck – Modern Guilt (2008)

Beck Hansen on tehtaillut levyjä jo 1990-luvun alkupuolelta saakka ja pitkäsoittoja on artistilta julkaistu yhteensä 12. Vaikka jättäisi huomioimatta neljä ensimmäistä albumia, jotka ilmestyivät ennen läpimurtolevyä Mellow Gold (jolta kaikki varmasti muistavat ainakin hitin Loser), jää jäljelle silti kahdeksan loistavaa levyä, joiden laittaminen paremmuusjärjestykseen on jokseenkin mahdotonta. Jos minun kuitenkin jostain syystä olisi pakko valita, voisin sanoa, että Beckin kolme parasta levyä ovat Odelay (joka sisältää melkoisen hittikimaran), Sea Change (joka on Beckin erolevy ja siksi varsin surumielinen ja herkkä) sekä uusin tuotos Modern Guilt (joka sisältää sopivissa määrin iloa, surua, letkeyttä ja reipasta menoa sekä ennen kaikkea loistavia lyriikoita). Viimeisin näistä päätyi esiteltäväksi blogiin syistä, jotka ovat itsellenikin hämärän peitossa. Jotenkin se vain tuntui oikealta.

Ostin Modern Guilt -levyn pian sen ilmestymisen jälkeen ja kuuntelin sen seuraavan muutaman kuukauden aikana lähes puhki. Voisi sanoa, että Modern Guilt oli kesän 2008 soundtrackini Sea Changen ohella. Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu, että tuona kesänä Beck soi stereoissani enemmän kuin koskaan ennen sitä tai sen jälkeen.

Beck on monipuolinen artisti. Joillain levyillään hän keskittyy hauskan fiiliksen luomiseen eivätkä biisien sanoitukset sinänsä tarkoita mitään; toisilla hän pohtii syntyjä syviä ja jokaisen kappaleen lyriikoihin voi eläytyä ja niiden merkityksiä voi pohtia loputtomiin. Modern Guilt kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Mieleni tekisi lainata tähän otteita monistakin levyn kappaleista, mutta koska kukaan ei varmastikaan jaksaisi lukea niitä kaikkia, tyydyn mainitsemaan, että kannattaa kuunnella huolellisesti ainakin Chemtrails, nimikappale Modern Guilt, Walls sekä aivan ehdottomasti albumin viimeinen kappale Volcano, jonka sanat poikkeuksellisesti lainaan tähän kokonaan.

I've been walking down these streets so long
I don't know where they're going to lead me anymore
But I think I must have seen a ghost
I don't know if it's my illusions that keep me alive

I don't know what I've seen
Was it all an illusion all a mirage gone bad
I'm tired of evil
And all that it feeds
But I don't know

I've been drifting on this wave so long
I don't know if it's already crashed on the shore
And I've been riding on this train so long
I can't tell if it's you or me who's driving us into the ground

I don't know if I'm sane
But there's a ghost in my heart
Who's trying to see in the dark
I'm tired of people who only want to be pleased
But I still want to please you

And I heard of that Japanese girl who jumped into the volcano
Was she trying to make it back
Back into the womb of the world

I've been drinking all these tears so long
All I've got left is the taste of salt in my mouth

I don't know where I've been
But I know where I'm going
To that volcano
I don't want to fall in through
Just want to warm my bones
On that fire a while

Harvoin on missään kappaleessa onnistuttu niin hienosti kahlitsemaan tunnetta, joka valtaa ihmisen juuri ennen kuin jotain suurta on tapahtumassa – tarkemmin juuri ennen kuin vielä tietää, että jokin muuttuu, mutta tietää, että jotain on tehtävä. Kun on väsynyt kaikkeen eikä jaksaisi laittaa alulle muutosta, mutta silti ei voi olla tekemättä niin. Erityisesti sellaisissa tilanteissa musiikki toimii ainakin minulla voimanlähteenä ja apuna vaikeina hetkinä. Sen vuoksi on hyvin tärkeää, että on olemassa sellaisia artisteja kuin Beck ja sellaisia kappaleita kuin Volcano.

Ks. myös Mikke: 84. Beck - Mutations (1998).

Albumi Spotifyssa.

Blogin säännöt.
Heinin top 100 -lista.