20.8.2011

Mikke: 13. Coldplay - Parachutes (2000)

Tutustuin Coldplayn musiikkiin pian esikoisalbumin julkaisun jälkeen. Parachutes oli kohonnut hetkessä brittilistan ykköseksi, mutta Suomessa levy ei vielä saavuttanut kovin suurta huomiota. Chris Martinin korkea ja hallittu falsetti, sekä käheämpi matala lauluääni teki heti suuren vaikutuksen. Levyn  leppoisan hypnoottinen tunnelma oli mahtavan omaperäinen ja kaunis. Levyllä käytetään lähinnä vain perinteisiä bändisoittimia, mutta niiden avulla luodaan kauniita sävelmiä. Albumin tunnelma on ensisijaisesti melankolinen, mutta muutama piristysruiskekin mahtuu mukaan. Parachutesin hiljaisesta kauneudesta tuli nopeasti levy, jota kuuntelin usein nukkumaan mennessä. Levyn tunnelma sopii erityisen hyvin juuri hiljaisiin mietiskelyhetkiin, nukkumiseen ja romanttiseen tunnelmointiin.

Minulla oli kunnia nähdä Coldplay livenä kulta-aikoinaan toisen levyn ilmestymisen jälkeen Tukholmassa. Edellisen illan laivamatkan aiheuttama väsymys painoi keikalla päälle, mutta se ei onnistunut pilaamaan kaunista tunnelmaa. Kappaleet soivat kauniin massiivisina ja välillä hennon akustisina. Valoshow oli yksi mahtavimmista, joita olen nähnyt. Kappaleessa Clocks, jäähallin katto täyttyi vihreästä laservalosta, johon noustessaan, savukoneen savu muodosti vihreän pilvisen taivaan. Konsertin tunnelmaa onnistui häiritsemään vain viimeisenä soitettu rumpalin kirjoittama rakkauslaulu, joka olisi saanut mielestäni jäädä esittämättä. Ilmeisesti hänen biisinkirjoitustaitonsa eivät olleet vielä kovin kehittyneet.

Levy lähtee käyntiin kappaleella Don't Panic, jonka akustinen yleisilme täyttyy kuulaan kauniilla sähkökitaralla ja Martinin käheän kauniilla raspilla. Shiver kasvattaa tempoa kompin kohotessa aggressiivisemmaksi. Keinuva melodia ja helisevät kitarat tuovat ilmoille kiireetöntä keveyttä. Spies oli pitkään suosikkikappaleeni levyltä ja ehkä se on sitä vieläkin. Mielettömän kaunis hypnoottinen balladi yhdistelee hiljaisen akustista melankoliaa ja kekseliäitä bassokuvioita, joita tukee hieno tomikomppi. Sparks tuo mieleen klassiset jazz -balladit, joissa basson yhsinkertainen riffi ja laahaavan hankaavat rummut tahdittavat kaunista laulua. Tätä kappaletta soittelen usein myös itse kitaralla, sillä sen laulaminen falsetteineen on hienoa. Yellow oli levyn suurin hitti. Mielestäni se on myös levyn huonoin kappale. Iloinen melodia tuo mieleen yhtyeen viimeisimmät tekeleet. Trouble soi todella kauniisti pianon säestyksellä. Tämä on niitä harvoja kappaleita, joita olen itsekin opetellut soittamaan pianolla. Hienon kappaleen ei tarvitse olla monimutkainen. Levyn nimikkokappale Parachutes on kiireettömän hiljainen välipala mahtipontisempien kappaleiden välissä. High Speed vaatii muutaman kuuntelun paljastaakseen hienoutensa. Yksinkertaisesta pop kappaleesta löytyy uusilla kuunteluilla hienoja koukkuja. Laulumelodia kuulostaa hienolta Martinin suusta. We Never Change soi tumman melankolisena sailyttäen kuitenkin toivon paremmasta. Levy loppuu jazzmaisen kauniisti pianolla soitetulla Everything's Not Lostilla. Bassokuviot ansaitsevat erityisen huomion.

Coldplay kuuluu valitettavasti niihin yhtyeisiin, joiden tuotanto huononee huononemistaan suosion kasvaessa. Yhtyeen jokainen levy on ollut mielestäni edellistä huonompi. Toisena tullut Rush of Blood to the Head on vielä täynnä mahtavia kappaleita ja tunnelmakin vastaa melko paljon ensimmäisen levyn kauneutta. Kolmas levy X&Y muutti yhtyeen soundin lopullisesti stadionmaiseksi, U2:ta muistuttavan suureelliseksi. Kappaleiden sisältö puolestaan köyhtyi huomattavasti. Neljäs albumi Viva la Vida on osittain jo melko huonoa, vaikka sekaan mahtuukin muutama hieno kappale. Vasta aivan vähän aikaa sitten ilmestynyt Coldplayn uusi single oli jo suorastaan huono. On surullista, että näin lupaavasti alkanut ura meni pilalle liiasta suosiosta. Kaksi ensimmäistä levyä ovat kuitenkin mahtavaa kuunneltavaa, ja erityisesti Parachutes on yksi kaikkien aikojen kauneimmista levyistä. Laita levy soimaan ja muistele yhtä maailman suurimmista yhtyeistä silloin, kun musiikissa oli alkuajan intoa ja kekseliäisyyttä.

Ks. myös Heini: 18. Coldplay - Parachutes (2000)

Albumi Spotifyssa.

Blogin säännöt.
Miken top 100.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti