Heini: 22. Death Cab for Cutie – Plans (2005)

Joidenkin yhtyeiden nimet ärsyttävät minua niin paljon, etten suostu kuuntelemaan heidän musiikkiaan tai ainakin minulla kestää hyvin pitkään myöntää, että mielestäni tyhmällä nimellä varustettu yhtye voi tehdä hyvää musiikkia. Death Cab for Cutie on yksi näistä yhtyeistä. Ellei yhtye tekisi niin loistavaa musiikkia, en varmasti koskaan olisi suostunut hankkimaan levyhyllyyni albumeita yhtyeeltä, jolla on tällainen nimi. En kuitenkaan voinut alun vastustelusta huolimatta kuin ihastua yhtyeen tuotantoon – etenkin Transatlanticism sekä Plans levyihin. Jälkimmäinen teki vielä hitusen suuremman vaikutuksen kuin ensin mainittu, joten sen vuoksi päätin kirjoittaa blogitekstini siitä.

Plans-levy pitää sisällään rauhallista, mutta välillä massiivisiin mittoihin paisuvaa musiikkia, jota kuunnellessa kaikki muu unohtuu. Kappaleet eivät sovi taustamusiikiksi, vaan vaativat keskittynyttä kuuntelua, jotta niiden hienot vivahteet varmasti avautuvat.

Levyn taattu kutukappale on puolivälin tienoilta löytyvä I Will Follow You in the Dark. Se on akustisella kitaralla säestetty balladi, jossa vakuutetaan, että “love of mine/ someday you will die/ but I'll be close behind/ I'll follow you into the dark”. Vaikka lyriikat ovat tavallaan jopa melko imelät, en voi mitään sille, että kappale saa kuitenkin minut herkistymään jokaisella kuuntelukerralla. Toinen taattu ulinakappale on Someday You Will Be Loved, jossa lauletaan lohduttavasti siitä, että vaikka särkisi sydämensä, ajan myötä se tulee korjaantumaan ja uusi rakkaus löytyy.

Plans-albumia kannattaa kuunnella, jos yhtään on taipuvainen pitämään massiivisesta mutta rauhallisen herkästä indierock-musiikista. Mitään parasta kesämusiikkia Plans ei ole, mutta kesän taittuessa vähitellen syksyyn, levy kannattaa taas ottaa kuunteluun.

Katso myös Mikke 23: Death Cab for Cutie – Plans (2005).

Albumi Spotifyssa.

Blogin säännöt.
Heinin top 100 -lista.