Heini: 28. Jarvis Cocker – Further Complications (2009)

Oh, Jarvis!

Oikeastaan tästä levystä ei tarvitsisi kirjoittaa mitään muuta ja se jo kertoisi kaiken olennaisen. Yksin kummallisen kiehtova ja ihana Jarvis on syy kuunnella mitä tahansa hän onkaan koskaan päätynyt studiossa levyttämään. Toisaalta saattaa kuitenkin olla myös niin, että yksi syy Jarvis-faniuteeni on hänen tekemänsä loistokas musiikki. Tämä ei päde vain Pulpin musiikkiin, vaan olen myös Cockerin soolotuotannon innokas kuuntelija. Pulpin lopetettua levynteon Jarvis on tehnyt kaksi soololevyä, joista tässä esittelen jälkimmäistä. Molemmat ovat hyviä, mutta Further Complicationissa on hitusen enemmän särmää ja synkkyyttä kuin artistin omaa nimeä kantavassa sooloesikoisessa. Siispä valinnanpakon vuoksi päädyin esittelemään blogissamme sitä.

Muistelen pian Further Complications -levyn ilmestymisen jälkeen lukeneeni tai kuulleeni, että se on Jarviksen erolevy. En ole tarkistanut myöhemmin, muistanko oikein, mutta ainakin kappaleita kuunnellessa tämä on helppo uskoa. Vai mitä sanotte esimerkiksi sellaisista kappaleiden nimistä kuin Homewrecker! tai Leftovers? Levyn loistokkain pieleen menneen ihmissuhteen kuvaus on kuitenkin I Never Said I Was Deep, joka on mielestäni yksi parhaista popmusiikkihistorian kappaleista etenkin ihailtavan kyynisten lyriikoidensa vuoksi.

I love your body Cos I've lost my mind.
If you want someone to talk to; You're wasting your time.
If you want someone to share your life
then you need someone who's alive.
And if every relationship is a two-way street,
I have been screwing in the back whilst you drive.

I never said I was deep
But I am profoundly shallow.
My lack of knowledge is vast
And my horizons are narrow.
I never said I was big
I never said I was clever.

And if you're waiting to find
what's going on in my mind
you could be waiting forever.

Usein suosituista yhtyeistä soolouralle lähteneet artistit eivät kummoisesti onnistu levynteossa. Tämä ei onneksi ole totta Cockerin kohdalla. Vaikka suosionsa huipulla hän tietenkin oli Pulpin aikana 1990-luvulla, myös soolotuotannossa esiin tullut aikuisempi Jarvis on mannaa taivaalta. Nuori Jarvis oli äkääntynyt luokkaeroista ja muista yhteiskunnan vääryyksistä, kun taas keski-ikäinen Jarvis pelkää vanhenemista ja laulaa kyyniseen sävyyn epäonnistuneista ihmissuhteista tai siitä, miltä tuntuu haluta itseään puolta nuorempia kumppaneita. Vaikka kappaleiden aiheet ovat muuttuneet vähemmän maailman epäkohtiin puuttuviksi ja enemmän henkilökohtaisiin ongelmiin paneutuviksi, niiden viehätys ei ole kadonnut mihinkään. Jarvis on paitsi loistava muusikko myös erittäin lahjakas sanoittaja. Kannattaa paneutua hänen lyriikoihinsa mahdollisimman tarkkaan.

Further Complications on paljon rajumpi kuin muu Jarviksen soolo- tai bändin kanssa tehty tuotanto. Se ei noudattele tuttuja nössön brittipopin kaavoja, vaan useammissa kappaleissa meno yltyy hyvinkin raisuksi. Kannattaa kokeilla vaikkapa Fuckingsongin tai Caucasian Bluesin kuuntelemista, jos raisuus innostaa. Särökitaroiden päälle raivoaminen sopii Jarvikselle yllättävän hyvin, vaikka yleensä hänen juttunsa enemmän onkin rauhallisten biisien hönkäily. Tämä levy esittlee erilaisen Jarviksen kuin muut hänen levynsä. Siksi se ehkä onkin niin kiehtova.

Albumi Spotifyssa.

Blogin säännöt.
Heinin top 100 -lista.