Kun olin viime heinäkuussa Lontoossa Wireless-festareilla katsomassa Pulpin keikkaa, Jarvis alusti tältä levyltä olevan, köyhyyttä ihannoivista rikkaista ihmisistä kertovan Common People -kappaleen selittämällä, ettei sitä tai muita Different Class -levyn biisejä olisi koskaan kirjoitettu, elleivät yhtyeen jäsenet olisi muuttaneet Sheffieldistä Lontooseen ja täten joutuneet kokemaan suurkaupungissa ilmeneviä luokkatörmäyksiä. Esimerkiksi yhdessä levyn parhaista kappaleista, I Spy:ssa kerrotaan Notting Hillin hienostoalueesta seuraavaa:
Your Ladbroke Grove looks turn me on, yeah.Edellä olevat sanoitukset ovat kätevä esimerkki koko levyn teemasta, joka ilmenee toisaalta naureskeluna yläluokkaisille ja toisaalta haluna heitä sekä heidän edustamiaan instituutioita kohtaan. Vaikka osa kappaleista (kuten esimerkiksi aivan mahtava F.E.E.L.I.N.G C.A.L.L.E.D L.O.V.E) näyttää päällisin puolin kertovan vain himosta jotakuta (väärää henkilöä) kohtaan, levyn teeman huomioon ottaen nekin voidaan kuitenkin tulkita luokka-asetelmasilmälasien läpi. Oli miten oli, edellä mainitussa kappaleessa on yksi hiennoimmista kuvauksista, mitä intohimosta on mielestäni koskaan esitetty:
With roach burns in designer dresses,
skin stretched tight over high cheek-bones,
and thousands of tiny dryness lines beating a path to the corners of your eyes.
And as I'm standing across this room,
I feel as if my whole life has been leading to this one moment.
And as I touch your shoulder tonight,
this room has become the centre of the entire universe.
So what do I do? I've got a slightly sick feeling in my stomach,Different Class on hieno kokonaisuus, joka on paitsi musiikillisesti viihdyttävä, myös oiva osoitus Jarviksen ja muiden Pulpin jäsenten viiltävästä älystä sekä kyvystä kritisoida humoristisin kääntein yhteiskunnan perustavanlaatuisia epäkohtia. Tämä levy on jokaisen popmusiikista kiinnostuneen yhteiskuntatieteilijän märkä uni.
like I'm standing on top of a very high building, oh yeah.
All the stuff they tell you about in the movies,
but this isn't chocolate boxes and roses.
It's dirtier than that,
like some small animal that only comes out at night.
Henkilökohtainen kokemukseni levyn loistavuudeesta vahvistui entisestään aiemmin mainitulla Pulpin keikalla, kun yhtye esitti livenä lähes kaikki levyn biisit ja kymmentuhatpäinen yleisö lauloi mukana innoissaan jokaisessa kappaleessa. Saan harvemmin suuria kicksejä erinäisistä sing-along-näytöksistä, mutta tuo heinäkuinen ilta oli poikkeus. Silloin tuntui, että kantaaottavalla popmusiikilla, Pulpilla ja Different Classilla on jotain väliä. Sosiologit voivat kirjoittaa hyviä kirjoja ja artikkeleita yhteiskunnan eriarvoisuudesta, mutta koskaan he eivät tule analyyseillaan tavoittamaan sellaista yleisöä kuin Pulpin kaltainen suosittu rockyhtye. Surullista? Ehkä, ehkä ei. Joka tapauksessa olen onnellinen, että tällaistakin musiikkia voidaan niin suurille yleisöille esittää.
Ks. myös Mikke 4. Pulp - Different Class (1995).
Albumi Spotifyssa.
Blogin säännöt.
Heinin top 100 -lista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti