Mikke: 19. Pink Floyd - The Wall (1979)

Pink Floyd oli suuri osa elämääni yläasteikäisenä. Piper at the Gates of Dawn, Dark Side of the Moon ja Wish You Were Here soivat tiheään tahtiin stereoissani. The Wall on kuitenkin minulle yhtyeen tärkein albumi. Oikeastaan The Wall on paljon enemmän kuin albumi. The Wall on albumi, konsertti, elokuva ja järjettömän kunnianhimoinen konsepti. Levy esittelee kuvitteellisen (joskin Roger Watersin elämään vahvasti liittyvän) artistin Pinkin tarinan. Pinkin isä kuolee tämän ollessa nuori, hänen äitinsä on ylisuojeleva hahmo, opettaja tappaa nuoren Pinkin luovuutta pakottamalla lapset tiettyyn muottiin ja lopulta Pinkin avioliitto kariutuu vaimon pettämiseen. Kaikki nämä puolet Pinkin elämässä eristävät Pinkin muusta yhteisöstä kuvitteellisella muurilla. Waters kuvaa tällä teema-albumilla ennen kaikkea yleisön ja artistin välille syntynyttä kuilua, jossa yleisöstä tulee kasvotonta massaa ja artistia pidetään yli-ihmisenä. Muuri kuvaa tätä erkaantumista. Levyn teemoista on haettavissa myös paljon viittauksia toiseen maailmansotaan ja yleisemmin ääriliikkeisiin, mutta tämä ainakin oletettu laajempi konteksti toimii saumattomasti yhteen yksityisemmän ja henkilökohtaisemman teeman kanssa.

The Wall esitettiin aikanaan kiertueella siten, että ensimmäisen puoliajan aikana lavalle rakennettiin suuri muuri yleisön ja lavan väliin ja lopussa muuri hajoaa. Juuri samalla tavalla konsertti esitettiin myös tänä keväänä Helsingissä, kun olin katsomassa Roger Watersin uudelleen versioimaa The Wall -konserttia. Täytyy sanoa, että kyseessä oli yksi ehdottomasti massiivisimmista konserteista. Lentävä lentokone, rakennettu muuri, suuria nukkehahmoja ja tiukkaa yhteiskuntakritiikkiä samassa paketissa. Toisaalta konsertin tunnelma oli outo, sillä joka hetki tiesi mitä tapahtuu seuraavaksi ja mikä kappale seuraavaksi soitetaan. Tämä oli tavallaan kuin olisi katsonut teatteriversiota tunnetusta elokuvasta. Elokuvasta puheenollen, sekin on hieno tekele. Bob Geldof tekee loistavan roolisuorituksen Pinkin hahmossa ja animaatiot ovat erityisen taidokkaita.

Sitten itse musiikista. En tällä kertaa erottele kovin tarkasti erillisiä kappaleita, koska The Wall on ennen kaikkea konseptilevy, jonka yksittäisiä kappaleita ei voi irrottaa toisistaan. Tyydyn vain kommentoimaan, että suosikkikohtani levyllä ovat Goodbye Blue Sky, Hey You, Is There Anybody Out There, Comfortably Numb ja The Trial. The Wallin musiikki on paljon teatraalisempaa kuin Pink Floydin muilla levyillä, mikä onkin sopivaa ottaen huomioon rock-oopperahengen ja tarinankerronnan. David Gilmourin kitara itkee todella kauniisti, Watersin erilailla tulkitut hahmot antavat tunteen useammista laulajista ja perinteisempien soitinten päälle on lisätty efektejä lisäämään musiikin tehoa. Tunnelma vaihtelee hiljaisista balladeista massiiviseen räjähdyksenomaiseen suuruuteen, kieroutuneesta maanisuudesta stadion rockiin ja psykedeliasta akustisiin kauniisiin sfääreihin. Musiikki on ajoittain todella pelottavaa ja ajoittain siinä on ylimaallista keveyttä. Konsertissa dynaamisimman tunnelman sai aikaiseksi loistava Run Like Hell, intiimein hetki oli Don't Leave me Nown soidessa ja oman oudon värinsä antoi aina loistava The Trial. Eri asiat toimivatkin visualisoituna tai toisaalta pelkästään levyltä kuunneltuna.

Se, että The Wall esitettiin juuri nyt uudestaan konserttina on erityisen sopivaa, sillä albumilla kuuluu vahva ääriliikkeiden vastustus. Elokuvan ja konsertin 'kahden vasaran' fasistiliike muistuttaa paitsi 30-luvun saksasta, myös huolestuttavasta suvaitsemattomuuden noususta ympäri Eurooppaa. Myös tässä näkyy The Wallin ajattomuus. Albumin teemoja on nähtävissä yhteiskunnasta ja ajasta riippumatta. Musiikki itsessään on myöskin ajatonta ja tietämättömän olisikin todella vaikeaa sijoittaa The Wallin äänimaailmaa mihinkään tiettyyn aikakauteen. Pioneerimainen soundien käyttö ja Loistavat sävellykset elävät yhtä hienosti tänään, kuin yli 30 vuotta sitten. Lopuksi on todettava, että kenellekään ei voi täysin saumattomasti kertoa mikä The Wall on, se on itse koettava. Esimakua The Trial kappaleen elokuvaversiosta:

Albumi Youtubessa

Blogin säännöt.
Miken top 100.